Epävarmuus. Yksinäisyys. Suoritustavoitteet ja -paineet. Nuo sanat voivat kuvata jonkun kokemuksia ja mielialaa kuluneen kevään aikana, jolloin koronavirus loi meille uuden todellisuuden, jossa elää ja toimia, sekä opiskelijoina että ennen kaikkea ihmisinä, omana itsenämme ja kanssaihmisinä.
Koronakevät on konkretisoinut ja sanoittanut sen, että vaikka poikkeustila vaikuttaa meihin kaikkiin, vaikuttaa se meihin kaikkiin eri tavoin. Korona on alleviivannut sitä, miten moninaisissa elämäntilanteissa elämme ja miten monista erilaisista taustoista ja lähtökohdista olemme niihin elämäntilanteisiin matkamme varrella päätyneet.
Opiskelu on välillä kuin matka junan kyydissä – joskus tulee myöhästymisiä ja katkoksia, ja välillä matka jatkuu sujuvasti eteenpäin, niin kuin raiteilla olisi. Tämän kevään myllerrys on esimerkiksi aiheuttanut sekä osittaista epävarmuutta opintojen etenemisen osalta, luonut yksinäisyyden kokemuksia ja joillain myös vaikuttanut kesän toimeentulon ennustamattomuuteen. Onneksi raiteita junan alla voi aina korjata, kehittää ja parantaa, jotta jokaiselle opiskelijalle mahdollistuu mahdollisimman sujuva ja turvallinen matka opinnoissa.
Olemme Suomen ylioppilaskuntien liitossa työskennelleet etänä kolme kuukautta. Se on tarkoittanut tietynlaista tehokkuutta työnteossa, kun työn tekemisessä on painottunut suoritteet enemmän kuin toimistolla ollessa, jolloin aikaa kuluu myös kollegoiden kanssa yhdessä olemiseen, sekä ajatusten ja spontaanin huumorin vaihtamiseen käytävillä ja työpaikan olohuoneessa. Järjestimme työporukkamme kevätkauden päätöstilaisuuden kesäkuun puolivälissä ulkona puistossa, jonka myötä näimme työkavereitamme taas todella pitkästä aikaa kasvotusten, kolmen pitkän kuukauden jälkeen. Se tuntui mielettömän mukavalta ja antoi paljon energiaa alkukesän työrutistukseen ja jo syksyäkin ajatellen.
Epävarmuus. Yksinäisyys. Suoritustavoitteet ja -paineet. Aloitimme tämän kirjoituksen noilla sanoilla, sillä ne ovat painaneet meidän SYL:läistenkin mieltä tämän kevään aikana. Olemme kaikki samassa veneessä mutta soudamme täysin erilaisilla airoilla – joillekin tämä kulunut kevät on voinut olla turvallinen ja mukavaksi koettu vetäytymisen ja rauhoittumisen paikka, siinä missä toinen on voinut kokea suunnattoman paljon ahdistusta eristyksestä, yhteiskunnan rajoituksista ja huolta joko omasta tai läheisten riskiryhmiin kuulumisesta.
Suomen kesä on lyhyt ja toivottavasti myös vähäluminen. Kaiken tämän epävarmuuden sietämisen keskellä, koronarajoitusten vähitellen lieventyessä ja kesälomien alkaessa voi olla hyvä palata elämän perusasioiden äärelle, joista löytää itselleen voimaa ja hyvinvointia, kukin itselleen sopivalla tavalla. Toivon mukaan kaikista intensiivisimmän koronavaiheen jälkeen voinee todeta, että tuskin palaamme täysin samanlaiseen ja samannäköiseen maailmaan, mutta ainakin meille SYL:ssä kulunut korona-aika on osoittanut sen, miten paljon voimaa, hyvinvointia ja iloa voi parhaimmillaan ihmisten jälleennäkemisestä saada – se on tällä hetkellä luksusta, josta on pidemmän aikaa jäänyt paitsi.
Tehkää itsellenne ennen kaikkea itsenne näköinen kesä! Opinnot kyllä järjestyvät tavalla tai toisella ja raiteet vievät meitä kaikkia kohti omia määränpäitämme, mutta kesä on usein kaikista tärkeimmän, oman itsensä huoltamisen aikaa.
Vastaa