Häpeä

Lue juttu tarkemmin alta:

Häpeän tunteet saattavat kuulua elämäämme, ja ne voivat muistuttaa meitä toimimaan erilaisissa ryhmissä ja kulttuurissa niissä toivotuilla tavoilla. Häpeä on kuitenkin luonteeltaan negatiivinen tunne, ja liiallisena se alkaa haitata elämää, esimerkiksi:

• rajoittamalla elämää – häpeän tunne sanelee, miten voi elää, toimia ja tuntea
• olemalla jatkuvasti läsnä – siitä voi tulla osa identiteettiä, jolloin kokee olevansa ihmisenä puutteellinen, huono ja kelpaamaton
• saamalla valppaaksi ja varuilleen – se herkistää tarkkailemaan ja arvioimaan omia ja muiden tunnetiloja ja käyttäytymistä. Silloin toimii muiden ihmisten odotusten mukaan, eikä kuuntele omia tarpeitaan ja toiveitaan

Häpeää on vaikea tunnistaa ja usein se sekoittuu syyllisyyden tunteeseen. Usein saatetaan puhua esimerkiksi riittämättömyyden, kelpaamattomuuden, huonommuuden tai alemmuuden tunteista, vaikka taustalla olisikin juuri häpeä. Häpeä voi myös verhoutua suruun, vihaan, ahdistukseen, mustasukkaisuuteen tai läheisriippuvuuteen.

Häpeä juontaa juurensa lapsuudesta ja nuoruudesta

Häpeän tunteet syntyvät jo lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista. Tunne siitä, ettei ole vanhemmille riittävän tärkeä ja arvokas, ja ettei pysty täyttämään vanhempien odotuksia, synnyttää häpeää. Perheen huono tunneilmapiiri sekä isot menetykset ja muutokset, kuten vanhemman kuolema tai köyhyys, voivat altistaa myös häpeälle. Lisäksi monet lapsen henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten persoonallisuus, temperamentti, luonteenpiirteet sekä kyvyt ja taidot vaikuttavat siihen, miten syväksi häpeän kokemus muodostuu. Häpeä voi myös tunnistamattomana siirtyä perheessä vanhemmilta lapsille.

Häpeä vaikuttaa monella tavalla

Häpeä voi tuntua myös fyysisinä reaktioina:

• punastumisena, hikoiluna tai vapinana
• katseen painamisena
• jähmettymisenä tai lamaantumisena
• puheen salpautumisena tai liiallisena puhumisena
• tilanteesta vetäytymisenä tai ylikorostuneena esiintymisenä
• piittaamattomuutena
• kyynisyytenä

Tällaisissa tilanteissa voi tulla tietoiseksi omasta kohtaamattomasta häpeästään, joka vaikuttaa moneen asiaan.

Kohtaamaton häpeä voi altistaa:

• opiskelu- tai työuupumukseen ja henkiseen väsymykseen
• masennukseen ja ahdistukseen
• läheisriippuvuuteen
• syömishäiriöihin
• muihin riippuvuuksiin – päihteisiin, uhkapelaamiseen, pakonomaiseen liikuntaan, ostovimmaan tai muihin vastaavanlaisiin, nopeaa tyydytystä tuottaviin, tekemisiin

Lisäksi kohtaamaton häpeä voi vaikuttaa seksuaalisuuteen tukahduttaen ja jarruttaen oman kehon hyväksymistä ja nautintoa. Pahimmillaan häpeä voi aiheuttaa jopa kuolemankaipuuta ja itsetuhoisuutta.

Häpeä halutaan piilottaa

Häpeän negatiiviseen luonteeseen kuuluu se, että se pyritään piilottamaan. Kun häpeää ei pysty kohtaamaan, se torjutaan tavoilla, jotka tuntuvat itsestä toimivilta ja hyväksyttäviltä. Moni luokin erilaisia torjuntamekanismeja sen peittämiseksi. Niitä voivat olla:

• erilaiset roolit, kuten esimerkiksi heikon, auttajan, miellyttäjän, johtajan tai pellen rooli
• suojamuuri, joka näkyy täydellisyyden tai materian tavoitteluna, tai jatkuvana suoritusten tavoitteluna
• itsekriittisyys
• mustavalkoinen ajattelu
• jatkuva syyllisyyden tunne

Häpeän piilottaminen ei kuitenkaan poista sitä. Päinvastoin: kun itsestä paljastuu jotakin, minkä haluaa salata muilta, häpeä vahvistuu entisestään.

Miten häpeästä voi vapautua?

Elämää kahlitsevasta häpeästä vapautuminen alkaa siitä, että tunnistaa ja tunnustaa oman häpeänsä. Silloin on mahdollista poistaa itseltä täydellisyyden taakka, ja myöntää olevansa tarvitseva ja haavoittuvainen. On tärkeää ymmärtää, miten on toiminut yrittäessään työntää häpeää piiloon, millaisia rooleja ja suojamuureja on luonut itselleen.

Tärkeää on lisäksi tunnistaa omat häpeänappulansa – mitkä tilanteet ja asiat herättävät itsessä häpeän tunteita. Kun omat häpeänappulat tunnistaa, voi alkaa opetella reagoimaan häpeää herättäviin tilanteisiin uudella tavalla.

Hyviä apuvälineitä häpeän käsittelyssä on kirjoittaminen ja puhuminen. Monille on helpointa ensin kirjoittaa omista tunteistaan esimerkiksi päiväkirjaan. Kirjoittamalla voi tunnustaa häpeän tunteet ensin itselleen. Sen jälkeen ne voi tunnustaa jollekin toiselle, esim. läheiselle tai ammattiauttajalle. Kun kertoo häpeästään, se menettää valtaansa.

Häpeän kahleista irtautuminen on heikkouteen suostumista, itsen rakastamista ja hyväksymistä sellaisena kuin on, kaikkine ominaisuuksineen ja puutteineen.