Huolettaako läheisen sairaus tai arjessa pärjääminen?

12.10.2020

Lueskelin omaa blogiani miettiessäni muiden koskettavia ja viisaita kirjoituksia Nyytin sivuilta, lähinnä saadakseni kiinni siitä, millaisia asioita opiskelijat nyt kokevat ja kohtaavat, mikä huolestuttaa ja mikä antaa voimaa. Tulen itse Omaishoitajaliitosta eli järjestöstä, jossa on tehty pitkään töitä lähinnä ikääntyneiden ihmisten parissa ja jonka vahvuus ei ole peräisin nuorten maailman tuntemisesta. Omaishoito eli avun ja hoivan antaminen fyysisesti tai psyykkisesti sairaalle, vammaiselle tai ikääntyneelle perheenjäsenelle on kuitenkin hyvin monimuotoista ja koskettaa kaikenikäisiä ihmisiä erilaisissa elämänvaiheissa, myös lapsia, nuoria ja nuoria aikuisia.

Omaishoitajia arvioidaan olevan Suomessa 350 000 ja heissä on eläkeikäisten ohella myös paljon työikäisiä, jotka hoitavat esimerkiksi muistisairasta vanhempaansa tai omaa erityislastaan.

Olemme vasta viime vuosina alkaneet tunnistaa ja tunnustaa sen, että edellä mainittujen lisäksi myös lapsiin ja nuoriin voi kohdistua perheenjäsenen henkisen ja fyysisen tukemisen ja auttamisen tarpeita sekä tilanteesta johtuvaa huolta. Joskus koko hoivasuhde on voinut perheessä kääntyä. Monille tämä ajatus on uusi ja vieras.

Tieto nuorista hoivaajista lisääntymässä

Lasten, nuorten ja nuorten aikuisten hoivatilanteesta on olemassa kansainvälistä tutkimusta jo useamman vuosikymmenen ajalta. Tutkimuskirjallisuudessa heihin viitataan käsitteillä young carer, kun kyse on alle 18-vuotiaista ja young adult carer, kun tarkoitetaan nuoria aikuisia 25 ikävuoteen saakka. Suomeksi olemme alkaneet puhua nuorista hoivaajista, mutta tiedämme heistä toistaiseksi vielä vähän. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskyselystä 2019 saatiin ensimmäiset väestötason tiedot lasten ja nuorten antamasta avusta ja hoivasta. Kyselyyn vastanneista 12–19-vuotiaista noin 6 prosenttia kertoi hoivaavansa läheistään viikoittain tai päivittäin, joka vastaa hyvin monissa teollistuneissa maissa havaittua 2-8 prosentin nuorten hoivaajien määrää.

Kyselyn aineiston pohjalta tehty tutkimus (Nenonen T & muut, 2020) kertoi hoivan kuormittavuudesta. Hoivatilanteessa olevat nuoret olivat vähemmän tyytyväisiä elämäänsä ja koulu-uupumus, masennusoireilu, ahdistuneisuus ja yksinäisyys olivat heillä muita yleisempiä. Hoivaavat nuoret kävivät koulun ohessa töissä ja kokivat perheensä taloudellisen tilanteen heikoksi muita useammin.

Selvityksestä piirtyvä kuva nuorten hoivaajien ja erityisesti hoivaavien tyttöjen tilanteesta vertautuu pitkälle myös kansainvälisiin nuorten aikuisten hoivaajien tuloksiin. Esimerkiksi norjalaisessa väestötason tutkimuksessa (Haugland, Hysing, Sivertsen, 2019) kartoitettiin korkea-asteella opiskelevien hoivavastuiden esiintyvyyttä ja vaikutuksia. Noin 40 000:ta kyselyyn vastanneesta 5,5 prosenttia kertoi hoivavastuistaan.

Hoivavastuuta omaavilla oli enemmän mielenterveyden ongelmia, unettomuutta, somaattisia oireita ja alempi elämään tyytyväisyys kuin ei-hoivaavilla. Johtopäätöksissään tutkijat painottivat asian tunnistamisen tärkeyttä ja tukitoimien kehittämistä.

Näkymättömästä näkyväksi ja kuulluksi

Nuorten hoivaajien puheessa arjestaan toistuu usein sama asia eli kokemus näkymättömyydestä. Heitä ei huomata eikä heidän ajatuksiaan tai kuulumisiaan kysytä erilaisia palveluja haettaessa tai edes välttämättä omassa lähipiirissä. Oma elämäkin näyttäytyy kenties itselle ainoana mahdollisena normaalina, jota ei tule oman hyvinvointinsa näkökulmasta tarkastelleeksi. Lähelle voi olla vaikea nähdä.

Samaan aikaan mielessä voi olla selittämätöntä aikuisen kaipuuta ja avun ja tuen tarvetta. Erilaisuuden kokemukset ja yksin jääminen voivat jäädä elämänmittaiseksi painolastiksi, jos tunteita ja kokemuksia ei pääse jakamaan ja käsittelemään toisen ihmisen kanssa. Mieltä painavat asiat kannattaa ottaa puheeksi. Jos sopivaa luottoihmistä ei lähipiiristä löydy, on keskusteluapua saatavissa mm. opiskelijaterveydenhuollosta ja lukuisista järjestöistä.

Tove Janssonin Muumilaaksossa Ninni tulee näkyväksi muille vasta vihastuessaan kunnolla. Nuorella hoivaajalla on Ninnin tapaan tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi kaikkine tunteineen, ajatuksineen ja tarpeineen.

On tärkeää muistaa kysyä Mitä sinulle kuuluu? -kysymys – ja kuunnella vastausta herkällä korvalla. Nuorten hoivaajien kertomuksia on ympärillämme koko ajan, meidän pitää vain opetella kuulemaan niitä.

Nuorten hoivaajien tunnistaminen on tärkeää, siitä lähdetään.