Opiskelijat hallituksen tossun alla

14.8.2023

Hallitus suunnittelee tekevänsä muutoksia, jotka tulevat vaikuttamaan opiskelijoiden arkeen. Muutoksia aiotaan tehdä muun muassa asumistukeen ja opiskelijoiden tulorajaan. Hallitus pyrkii tekemään yhteisasumisesta sekä lainan ottamisesta houkuttelevampaa sekä pyrkii turvaamaan opiskeluaikaisen toimeentulon ja tukea valmistumista tavoiteajassa. Nämä tavoitteet ovat kuitenkin mielestämme ristiriidassa asumistuen leikkauksen kanssa. Asumistuen ja opiskelijoiden tulorajan muutokset voivat kuitenkin vaikuttaa opiskelijoihin ei-tarkoitetulla tavalla.

Opiskelijan tukiin kuuluu opintotuki ja asumistuki. Yleinen asumistuki on tällä hetkellä maksimissaan 416 € kuukaudessa. Opintotuki koostuu opintorahasta ja opintolainasta. Opintoraha on tällä hetkellä 279,38 € opintotukikuukaudessa ja lainatakaus on 650 € opintotukikuukaudessa. Laina ei kuitenkaan ole jokaiselle houkutteleva vaihtoehto ja sen ottaminen voi lisätä stressiä lainan takaisinmaksusta. Jokaisen kolmannen asteen opiskelijan tulee maksaa korkeakoulun terveydenhoitomaksun, joka on lukukaudessa 36,80 €. Opiskelijoiden tuet eivät siis todellakaan ole suuret ja asumistukeen tapahtuva muutos tulee vaikuttamaan sekä opiskelijoiden talouteen että mielenterveyteen.

Asumistuessa tapahtuva muutos tarkoittaa käytännössä sitä, että opiskelijan tulee itse käyttää enemmän rahaa asumismenoihin. Tästä johtuen stressi pärjäämisestä voi kasvaa. Opiskelijat ovat jo tällä hetkellä köyhyysrajan alapuolella ja nykyisetkään tuet eivät riitä kunnolla elämiseen. Tälläkin hetkellä joudumme opiskelijoina stressaamaan tulojen ja menojen suhdetta ja miettimään, mihin voimme rahamme käyttää. Jos asumistuen muutos toteutuu, tarkoittaa se sitä, että opiskelijoiden pitää joko pyytää vanhemmilta tai tuttavilta rahaa, käydä töissä tai karsia menoista. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta karsia menoista tai saada läheisiltä taloudellista tukea, mikä jättää jäljelle palkkatulojen saamisen. Tämä kasvattaa ajankäytön hallinnan tärkeyttä ja työnteko opiskelun ohella vaatii hyviä taitoja hoitaa omaa mielenterveyttä sekä hallita stressiä.

Asumistuen pienentyessä solu- ja yhteisasuminen yleistyy. Vaikka tämä järjestely säästää menoissa, se ei sovi kaikille ja voi vaikuttaa opiskelijan hyvinvointiin negatiivisesti. Kämppäkaverin kanssa eläminen vaatii kompromisseja esimerkiksi talouden sääntöjen suhteen. Aina kemiat kämppiksen kanssa eivät kohtaa ja asuminen sellaisessa tilanteessa voi tuntua stressaavalta. Kämppiselämä vaatii myös luottamusta toiseen, joka voi olla haastavaa. Tuntuu epäreilulta, että tukien leikkaamisella opiskelijat pakotetaan sellaiseen asumiseen, joka ei heille välttämättä sovi. Soluasumisessa ja kämppiksien kanssa asumisessa on näiden lisäksi myös suoria vaikutuksia opiskeluun. Kun asunnossa asuu muitakin, ei opiskelu milloin vain ole mahdollista toisesta tulevien äänien vuoksi. Hiljaisuuden merkitys korostuu erityisesti silloin, kun opiskelijalla on oppimisvaikeuksia, kuten ADHD.

Hallitus aikoo nostaa opiskelijoiden tulorajoja. Mielestämme on hyvä, että opiskelijoiden työn tekemistä kannustetaan ja mahdollistetaan. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että opiskelija voi tehdä jatkossa enemmän töitä ja saada enemmän palkkatuloja menettämättä tuista. Tällöin voisi ottaa huolettomammin extravuoroja ilman, että ensin pitää laskea, ylittyykö tulot. Jokaisella opiskelijalla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta työskennellä paljoa tai ollenkaan opiskelujen ohella. On esimerkiksi opiskelijoita, joilla on oppimisvaikeuksia ja tämän takia he saattavat joutua käyttämään enemmän aikaa opiskeluun kuin muut. Kaikilla ei myöskään ole voimavaroja työskentelyyn ja jokaisella opiskelijalla tulisi olla myös mahdollisuus keskittyä täysipäiväisesti opiskeluun, joka kuitenkin on opiskelijan ensisijainen työ.

Työn tekeminen ei opiskelun aikana ole täysin mutkatonta. Esimerkiksi harjoitteluiden aikana työnteko on lähes mahdotonta, jos ei halua kuluttaa itseään puhki. Harjoittelut ovat usein palkattomia ja meillä sosionomitutkinnossa Diakonia-ammattikorkeakoulussa harjoitteluiden pituus on kolme kuukautta. Näin pitkällä ajanjaksolla on jo merkittävä vaikutus taloudelliseen tilanteeseen, jos joutuu tukeutumaan palkkatuloihin Kelan tukien lisäksi. Tällöin harjoittelujaksosta taloudellisesti pärjääminen edellyttää, että opiskelija tekee enemmän töitä etukäteen ja yrittää säästää kuluista. Tälläkään hetkellä täysipäiväisille opiskelijoille ei jää paljoa vapaa-aikaa, jota ei haluaisi käyttää työn tekemiseen. Työskentely opiskelun ohella voi myös johtaa valmistumisen myöhästymiseen tai jopa opintojen keskeyttämiseen. Stressi rahasta ja ajan riittämisestä voi myös vaikuttaa siihen, haetaanko ollenkaan opiskelemaan.

Hallitusohjelmassa suunnitellut muutokset vaikuttavat opiskelijoihin siis monella tavalla, eivätkä ne tue opiskelua. Hallitusohjelmassa puhutaan opintotuen kokonaisuudistuksesta, mikä olisi tarpeen. Opintotuen tulisi turvata opiskelijoille toimeentulo ja tällä hetkellä se ei enää sitä tee. Meistä olisi tärkeää, että kokonaisuudistus toteutuisi ja siinä huomioitaisiin opiskelijoiden toimeentulo, jotta opiskeluajan stressi, ahdistus, uupuminen ja mielenterveysongelmat vähentyisivät ja opiskelusta tulisi jälleen houkuttelevaa. Ei ole kenenkään edun mukaista, että opiskelijat palavat loppuun jo ennen kuin he pääsevät työelämään.