Nuorista naisista ja uupumuksesta puhutaan usein samaan sävyyn kuin kympintytöistä. Ikään kuin ongelmana vain olisi se, että iso osa nuorista naisista on tunnollisia ja stressaa. Osa todella uppoutuu opintoihinsa. Sen lisäksi iso osa tekee paljon muutakin: käy opintojen ohella töissä, lähtee vaihtoon, urheilee, näkee ystäviään, puurtaa järjestöissä, hankkii koiran, huolehtii perheestään, matkustaa tai harrastaa melkein ammattitasolla. Moni haluaa kaiken. Ja moni haluaa kaiken aika täydellisenä.
Olen itsekin yrittänyt tehdä liian montaa asiaa kerralla. Ja ympärilläni on ollut ihania, hauskoja, kunnianhimoisia ja lopulta väsyneitä ihmisiä, jotka ovat yrittäneet vielä enemmän. Kaksi vaikeasti hyväksyttävää asiaa on käynyt selväksi:
- Kaikki on usein liikaa. Varsinkin, jos tulee sairauksia, huolta läheisistä tai omat elämäntaidot pettävät.
- Omaa väsymystä voi olla vaikea myöntää, koska syyt saattavat tuntua omasta mielestä vääriltä syiltä. Ne tunnistaa kelvollisiksi paremmin muiden kuin itsensä kohdalla.
Kun tekee mieli piiloon
Palaan mielessäni usein yhteen Girls-sarjan jaksoista. Olen nähnyt sen vuosia sitten, mutta mielikuvissani se menee näin: Sarjan päähenkilöllä, Hannahilla, on iso deadline kirjoitustyölle. Hän istuu koneen ääressä, selailee nettiä ja välttelee työn aloittamista. Aika kuluu. Ajankuluksi Hannah puhdistaa korviaan vanupuikolla, mutta rikkookin vahingossa tärykalvonsa. Lopulta hän romahtaa ja soittaa tilaajalle, ettei työ valmistu ja syyttää kaikesta tärykalvoa.
Miksi rakastan tätä jaksoa? Sen takia, että tilanne karkaa käsistä typerästä, mutta täysin inhimillisestä syystä. Sen takia, että jakso on hauska ja kauhea – ja tunnistettava. Vaikeita tehtäviä tekee mieli lykätä. Kun asioita lykkää, ne hankaloituvat ja omat voimat vähenevät, ja silloin toivoo pelastusta ihan mistä tahansa, vaikka samaan aikaan häpeää tolkuttomasti. Sellaista epäonnistuminen on. Mutta ei onneksi sen pahempaa.
Kun katsoin jaksoa, mietin omia kriisejäni, joita olen yrittänyt peitellä. Entä mitä tekee Hannah, kun hänen lähin ystävänsä tulee omilla avaimillaan asuntoon katsomaan, miten hän voi? Menee piiloon. Eikä tule esille, vaikka ystävä arvaa tämän ja huhuilee.
Tutkimusten mukaan suurin osa naispuolisista opiskelijoista kokee, että pystyy halutessaan puhumaan asioistaan läheistensä kanssa. Silti vaikeassa tilanteessa apua voi olla vaikea läheistenkin ystävien välillä antaa ja ottaa vastaan, vaikka kumpikin tietää, että toinen tietää, mikä tilanne on.
Toisinaan kuulee hellyttävän sinäpäs-sinäpäs -keskustelun, jossa ystävät kertovat vuorotellen, miten huolissaan ovat toisen jaksamisesta. Kumpikin vakuuttelee, että eihän tässä itsellä nyt mitään, mutta miten sinä selviät? On ihmisiä, kultakimpaleita, jotka jaksavat aina olla toisista huolissaan, vaikka olisivat itse hukkumassa omiin kiireisiinsä. Tällaiset ihmiset tarvitsisivat liudan ruusuja, mutta myös tukea omaan jaksamiseensa.
Armollisuutta itselleen ei tarvitse ansaita
Blogeissa ja lehdissä hoetaan, miten pitää muistaa rentoutua ja olla itselleen armollinen. Kyllä kyllä, nyökyttelen niille aina ja ääni päässäni lisää, että kunhan on ansainnut sen ensin. Se ääni on hakoteillä. Omasta jaksamisestaan puhuminen voi olla kaikkein vaikeinta silloin, kun tietää itse tekevänsä jotakin haitallista, vaikka keskusteleminen voisi auttaa. Yhä useampi opiskelija raportoi esimerkiksi siitä, miten netinkäyttö haittaa vuorokausirytmiä. Lisäksi ison osan opiskelijoiden kohdalla liikunnan vähäisyys on huolestuttavaa. Jotkut taas eivät osaa olla liikkumatta. Kuormittunut ihminen saattaa univelassa suunnistaa crossfit-salille, vaikka tietää itsekin, että keho on niin stressitilassa, että herättää keskellä yötä sydämentykytyksillä.
Nuorille naisille osa elämän realiteeteista tulee opiskeluaikana erityisellä rytinällä vastaan: hedelmällisyys heikkenee nopeammin kuin miehillä ja lastenhankinta vaikuttaa uraan enemmän. Ei ihme, jos ei aina nukuta. Sitten on isoja asioita, joille ei voi itse mitään. Omat tai läheisten sairaudet eivät katso jaksamista tai kohtuullisuutta.
Oli syy mikä tahansa, omia voimiaan kannattaa vaalia. Uupuminen ei ole mikään oikeutettu rangaistus omista mokista. Muistutuksena siitä kannattaa vilkuilla omia ystäviään ja hyviä tv-sarjoja.
Oli syy mikä tahansa, omia voimiaan kannattaa vaalia
Vastaa