Ujous

Lue juttu tarkemmin alta:

Mitä ujous on?

Ujoudella tarkoitetaan ihmisen vaikeutta toimia sosiaalisissa tilanteissa siten, että tämä vaikeus tuottaa ihmiselle itselleen epämukavan olon. Ujous on länsimaissa hyvin yleinen piirre, ja jopa neljäs osa länsimaisesta väestöstä täyttää ujouden kriteerit. Myös nolostuminen ja häpeä ovat aikuisella usein ujouteen liittyviä tunteita. Ujous ilmenee arkuutena uusien ihmisten edessä tai yllättävissä sosiaalisissa tilanteissa.

Ujona pidetty ihminen saattaa olla tuttujen seurassa hyvinkin toisenlainen, vilkas ja puhelias. Ujous voi ilmetä myös vaikeutena ilmaista tunteita tutussakin ihmissuhteessa, kun taas asiallinen keskustelu voi sujua ujostelematta. Ujoutta ei voikaan mitata ilman ihmisen omaa kokemusta ja tunnetta siitä.

Joskus saatamme kuulla, että ujous olisi negatiivinen piirre. Ujouden kokeminen negatiivisena piirteenä on kuitenkin hyvin aikaan ja tiettyyn kulttuuriin sidottu näkemys. Ujoudella piirteenä on myös paljon hyviä puolia, esimerkiksi itsekontrollin aikaisempi kehittyminen ja herkkyys havaita tunteisiin liittyviä merkityksiä sosiaalisissa tilanteissa. Monesti ujous kuitenkin voi häiritä elämää ja sitä varten tämä kokonaisuus on luotu. Löydät sivun lopusta välineitä itseä häiritsevän ujouden hallitsemiseen.

Mitä on ujouden taustalla?

Estyneisyydellä ja ujoudella on todettu olevan fysiologinen tausta, jota voidaan sanoa synnynnäiseksi alttiudeksi ujouteen ja varautuneisuuteen. Ympäristö puolestaan määrää, mihin saakka tämä taipumus pääsee toteutumaan ja miten siihen suhtaudutaan. Sopivasti ymmärtävä ja kannustava ilmapiiri antaa itseluottamusta toimia sosiaalisissa tilanteissa.

Ujouteen liittyy vahvasti fysiologiset reaktiot. Tällaisia reaktioita on esimerkiksi käsien hikoilu, äänen ja käsien vapina sekä sydämen tykytys. Moni tunnistaakin varmaan ainakin osan näistä reaktioista omasta elämästään. Näiden reaktioiden taustalla on fysiologisen reaktiivisuuden herkkyys, eli ujojen ihmisten fysiologiset reaktiot ovat voimakkaampia, kuin ei-ujojen. Nämä reaktiot syntyvät, kun ympäristö antaa ujolle signaalin, että nyt on hätä ja jotain pelättävää on tulossa. Tähän ujo ihminen reagoi vetäytymällä.

Ujous on osittain synnynnäinen piirre ja yhteyksissä persoonallisuuden piirteisiin. Persoonallisuusteorioiden valossa ujoutta on kahdenlaista, pelokasta sekä vaivaantunutta (tai hämillistä) pelokkuutta. Pelokas ujous on hyvin pysyvää ja sillä on perinnöllinen pohja. Pelokas ujous syntyy uusissa sosiaalisissa tilanteissa ja sen syntyminen vaatii aina ulkopuolisen herättäjän. Pelokas ujous voi vaikuttaa negatiivisesti itsetuntoon varsinkin lapsena, jos lapsi ei saa pelokkuutta kohdatessaan riittävää turvaa. Tämä voi herättää epävarmuutta mitä tehdä, joka voi lisätä sosiaalisten tilanteiden välttelyä. Tämä tietenkin voi vaikuttaa vuorovaikutustaitojen kehitykseen. Vuorovaikutustaidot ovat kuitenkin taitoja, joita voi opetella vielä aikuisuudessakin.

Vaivaantunut tai hämillinen ujous ei ole luonteeltaan synnynnäistä, eikä niin pysyvää. Se ilmaantuu myöhemmin elämässä, ja se vaatii tietoisuutta itsestä. Tällainen ujous on kuitenkin tilannesidonnaista, ja sitä ei myöskään voi havaita yhtä helposti.

Synnynnäisen ujouden lisäksi ujous voi olla myös sosiaalisten kokemusten tulos. Vaikeiden sosiaalisten tilanteiden seurauksena ujolla voi puuttua kyky uskoa itseensä. Tämä on usein seurausta ikävistä kokemuksista, joita hänellä on ympäristöstään. Ujouden sijasta tätä tunnetta voidaan kutsua sosiaalisen itseluottamuksen puutteeksi ja se on kasvatuksen tulosta. Ongelmana on usein jatkuva itsetarkkailu ja luulo siitä, että on ainoa ujo porukassa. Tällöin mielessä pyörii koko ajan kysymys: ”Mitä muut minusta ajattelevat?”

Ujouden monet puolet?

Monesti ujouteen liittyy paljon erilaisia oletuksia ja harhakäsityksiäkin. Ujous yhdistetään esimerkiksi haluttomuuteen olla muiden ihmisten kanssa, vaikka totuus voi olla aivan päinvastainen. Ujo ihminen voi olla sosiaalinen ja nauttia muiden seurasta ja omata hyvät vuorovaikutustaidot, mutta ujostella uusia tilanteita. Ujo voi myös olla vaikuttavat uusissa tilanteissa, vaikka samalla kädet tärisivät tai sydän tykyttäisi.

Ujojen joukossa on kuitenkin myös niitä, jotka ovat vähemmän sosiaalisia ja viihtyvät hyvin yksinään. Tässä on myös tärkeä tunnistaa tarve olla yksin ja halu välttää sosiaalisia tilanteita. Ujot ihmiset voivat luoda välttämisstrategioita, joilla heidän on helppo ottaa etäisyyttä sosiaalisista tilanteista. Nämä mallit estävät positiivisten kokemusten syntymistä, oppimista ja harjaantumista tilanteisiin. Myös ujous ja rohkeus saatetaan esittää toistensa vastakohtina, vaikka näin ei ole. Ujous voidaan rinnastaa myös huonoon itsetuntoon tai huonoon elämänhallintaan, mitä se ei myöskään tarkoita. Ujolla tai vähemmän ujolla ihmisellä voi kummallakin olla hyvä tai huono itsetunto. Ujous ei tarkoita rohkeuden puutetta, pelkuruutta ja jännittyneisyyttä.

Ujoudesta voi olla myös monenlaista etua. Ujoja ihmisiä pidetään muita empaattisempina, miellyttävämpinä ja luotettavampina. Ujouden on osoitettu usein olevan yhteydessä kykyyn havaita toisen tunteita ja emotionaaliseen herkkyyteen, mikä on tärkeä taito sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Joskus ujous voi johtaa käytökseen, jonka muut tulkitsevat väärin. Ujo ihminen saattaa tahtomattaan vaikuttaa ylimieliseltä tai vihamieliseltä. Ihminen saattaa myös yrittää kätkeä ujoutensa sarkastiseen ja kriittiseen käytökseen, jolloin saattaa virheellisesti syntyä väärä kuva kylmästä ja tunteettomasta ihmisestä.

Ujouden ei tarvitse rajoittaa elämää

Vaikka uusien ihmisen tapaaminen jännittää, voit oppia toimimaan niin, ettei ujous vaikuta merkittävästi elämääsi. Kysymys ei ole siitä, että sinun pitäisi päästä eroon ujouden tunteesta, vaan oppia toimimaan sen kanssa.
On tärkeää, että voit ymmärtää omaa ujouttasi ja hyväksyä sen osaksi itseäsi. Ujona jännität todennäköisesti aina uusien ihmisten tapaamista. Vanhentuessa jännityksen määrä saattaa kuitenkin muuttua. Usein ujot ihmiset tarvitsevat riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia, ennen kuin kokevat olonsa luottavaiseksi uusissa sosiaalisissa tilanteissa. Siinä ei ole mitään väärää, että ensin hieman tarkkailee muiden toimintaa tilanteessa, ennen kuin itse tekee aloitteen.

Tärkeää on suhtautua itseen kärsivällisesti ja ymmärtäväisesti. Vuosien kuluessa voit kuitenkin oppia yhä paremmin tulemaan toimeen eri tilanteissa – vaikka ujostuttaisikin. Tärkeää olisi pystyä katkaisemaan kierre, jossa alkaa välttämään kaikkia uusia ja ahdistusta aiheuttavia tilanteita. Tällaisia käyttäytymismalleja kutsutaan välttämisstrategioiksi. Tämän tyylisiin ratkaisuihin on helppo ajautua, sillä alkuun tuntuu vain helpommalta vältellä tilanteita, joissa epämiellyttäviä tunteita herää. Tämä ei kuitenkaan pidemmän päälle ole hyvä ratkaisu. Ujous saa liian suuren roolin omassa elämässä eikä eteen tule tilanteita, joissa oman ujouden kanssa voisi opetella tulemaan toimeen. Oma elämä rajoittuu liiaksi ja monet mukavatkin asiat jäävät kokematta.

Kaikkia erilaisia ihmisiä tarvitaan vaikkapa opiskelu- ja työelämässä eikä yksi ominaisuus tee itsestä yhtään sen huonompaa kuin muistakaan. Tärkeää on löytää ne itselle sopivimmat keinot, joiden avulla voi pärjätä erilaisissa tilanteissa, vaikka ujostuttaisikin. Seuraavaksi esitelläänkin muutamia keinoja, joilla voi säädellä omaa ujouttaan.

Seuraavien esimerkkien ei ole tarkoitus toimia ihmelääkkeenä ujouteen, vaan ennemmin auttaa tutustumaan omaan ujouteen ja vähentää vaikeiden sosiaalisten tilanteiden aiheuttamaa pelkoa.

1. Omien tunteiden tunnistaminen ja tunnepäiväkirjan teko

Ujouteen liittyy vahvat tunteet. Nämä tunteet ovat kuitenkin ohi meneviä. Kokeile kirjata tunteitasi ylös viikon ajan, kirjaa samalla mitä teit ja kenen kanssa. Tämä voi helpottaa huomaamaan, kuinka tunteet vaihtelevat paljon ilman omaa vaikutusta. Samalla myös voit oppia tunnistamaan tilanteita, jotka nostavat erilaisia tunteita esille, sekä nostavat ujouden esille. Kirjaa myös positiiviset asiat!

2. Sosiaalisten taitojen harjoittelu

Uusissa tilanteissa ujous aiheuttaa tilanteen, jossa ei välttämättä tiedä kuinka käyttäytyä. Joskus saatamme olla jopa kateellisia jonkun toisen ihmisen sosiaalisista taidoista. Jos kääntäisimmekin ujouden oppimiseksi. Kokeile kirjata ylös vuorovaikutustaitoja, joita haluaisit oppia. Kirjaa tämän jälkeen taidon perään, joku positiivinen esimerkkihenkilö, joka omaa tämän taidon. Pohdi tämän jälkeen mikä voisi olla ensimmäinen askel taidon oppimiseen ja kirjaa se ylös.

3. Omien vahvuuksien löytäminen

Olet ehkä jo huomannut opiskellessa tai töissä tiettyjä tilanteita tai ihmisiä, jotka herättävät ujoutesi esille. Kuvittele, että olet jäänyt luokkaan lukkojen taakse useaksi tunniksi, jonkun sosiaalista epämukavuutta aiheuttavan ihmisen kanssa. Mistä asioista juttelisit kyseisen ihmisen kanssa? Mistä asioista tykkäät keskustella muiden kanssa? Mistä asioista tiedät paljon ja mistä asioista innostut? Listaa useampi asia ylös.

4. Opi ja hyväksy epäonnistumiset

Vuorovaikutustilanteet ovat oppimistilanteita. Ujoilla ihmisillä monesti pelkästään pelko epäonnistumisesta voi saada ujon jäämään ulkopuolelle. Epäonnistumiset kuitenkin kuuluvat asiaan ja ujon olisikin hyvä pyrkiä pääsemään irti liiasta itsekritiikistä. Pelkoa epäonnistumisesta ja omasta käytöksestä voi lievittää keskittymällä toisiin ihmisiin, katsomalla heitä ja kuuntelemalla mitä heillä on sanottavaa. Samalla voi nyökytellä ja kokeilla kysyä jotakin. Jos muuta ei keksi niin voi esimerkiksi sanoa, että puhujan aihe on mielenkiintoinen tai antaa muun kehun. Epäonnistumiset ei haittaa ja itse koettu epäonnistuminen on monesti vain normaalia keskustelua muiden mielestä.

Muista, että ujous on myös positiivinen piirre!