Yleistä yksinäisyydestä

Lue juttu tarkemmin alta:

Yksinäisyys

Jokainen kokee joskus yksinäisyyttä. Yksinäisyyden kokemukset kuuluvat elämään ja koskettavat kaiken ikäisiä ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Opiskelijoista jopa noin joka neljäs kokee yksinäisyyttä melko usein tai jatkuvasti. (Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus, 2021)

Yksinäisyys on kipeä tunne ja se voi tuntua pelottavalta ja häpeälliseltäkin. Joskus yksinäisyyden kokemus voi pitkittyä ja siihen voi jopa tottua. Tällöin voi syntyä ajatus muutoksen mahdottomuudesta.

Yksinäisyyden ei kuitenkaan tarvitse olla pysyvä tunne, vaan yksinäisyyden kokemukseen on mahdollista vaikuttaa. Usein muutoksen käynnistämiseen voi tarvita tukea ja sitä on hyvä myös hyödyntää: yksin ei tarvitse pärjätä.

Yksinäisyyttä vai yksin oloa?

Tavallisimmin yksinäisyys mielletään läheisten ihmisten puuttumiseksi. Toisaalta myös ne, joilla näyttää olevan paljon ihmisiä ympärillään voivat kokea sisimmässään kipeää, emotionaalista yksinäisyyttä – tunnetta läheisten ihmissuhteiden puuttumisesta. Sosiaalisesta yksinäisyydestä on puolestaan kyse silloin, kun yksinäisyys liittyy sosiaalisen verkoston puuttumisen tai tunteeseen, ettei kuulu mihinkään ryhmään.

Yksinolo on eri asia kuin yksinäisyys. Kukaan ei vapaaehtoisesti valitse kokea yksinäisyyttä, kun taas yksinolo voi olla itse valittua ja voimaannuttavaa.

Kaikilla ihmisillä on tarpeita kuulua joukkoon ja olla yhteydessä muihin, mutta myös tarpeita olla erillisiä ja itsenäisiä. Se, miten paljon kumpaakin tarvitsee, vaihtelee ihmisten välillä. On tärkeä tunnistaa omat tarpeet ja löytää juuri itselle sopiva tasapaino sosiaalisuuden ja yksin olemisen välillä.

Moni yksinäisyyttä kokeva saattaa tuntea ristiriitaa näiden tarpeiden välillä. Yksin olo on mieluista, mutta samaan aikaan kokee kaipuuta myös yhdessäoloon, kohtaamisiin ja ihmissuhteisiin. Se on normaalia ja sallittua; saat nauttia yksinolosta, mutta silti sinulla on oikeus merkityksellisiin ihmissuhteisiin.

Yksinäisyyteen vaikuttavat monet tekijät

Yksinäisyyden kokemukselle ei ole yksittäistä syytä tai selitystä. Polut yksinäisyyteen voivat olla hyvinkin yksilöllisiä ja jokaisen oma kokemus yksinäisyydestä on henkilökohtainen ja ainutlaatuinen.

Elämäntilanteen muutos

Saatamme kokea yksinäisyyttä, kun elämäntilanne muuttuu. Yksinäisyys korostuu monesti nuoren aikuisen elämässä, jolloin tapahtuu samanaikaisesti useita isoja elämänmuutoksia, kuten

• irtautuminen vanhemmista ja lapsuuden perheestä
• opiskelun aloittaminen
• kotoa pois muuttaminen ja siirtyminen uuteen opiskeluympäristöön

Siirtyminen uuteen elämänvaiheeseen asettaa monenlaisia haasteita. Vastuun ottaminen omasta elämästä voi tuntua pelottavalta. Epävarmuus tulevaisuudesta huolettaa.

Yksinasuminen voi syventää koettua yksinäisyyttä. Moni opiskelija asuu yksin. Alle 29-vuotiaita yksinasuvia on jo yli 260 000 ja määrä on vain kasvanut aina vuodesta 2010 - lähtien. (Tilastokeskus 2024)

Myös muut elämän muutokset voivat vaikuttaa yksinäisyyteen. Yksinäisyyden tunteita voi voimistaa ero sekä pitkään jatkunut sinkkuus. Osa voi kokea yksinäisyyttä, kun aloittaa seurustelusuhteen tai uuden elämänvaiheen avo- tai avioliitossa tai omien lasten saamisen myötä.

Opiskelu- tai työalan vaihtaminen on myös suuri mullistus, joka vaikuttaa arjessa moneen. Myös esimerkiksi oma tai läheisen vakava sairastuminen tai menetys voivat vaikuttaa yksinäisyyden kokemuksen syntymiseen ja syvenemiseen.

Opiskelijakulttuuri ja itsenäinen opiskelu

Opinnoissa korostetaan monesti yksilöllisiä suorituksia ja itsenäistä työskentelyä. Paineet yksin pärjäämiseen ovat korkeakouluopiskelijoilla kovat.

Monilla aloilla ei myöskään ole yhtä tiivistä opiskeluryhmää kuin peruskoulussa ja toisella asteella. Kolmannes opiskelijoista ei koe kuuluvansa mihinkään opintoihinsa liittyvään ryhmään. (Kott 2021).

Läheskään kaikki eivät koe perinteisen opiskelijakulttuuriin vastaavan omia tarpeita ja mieltymyksiä. Erityisesti päihteiden käyttö voi jakaa opiskelijoita eikä moni opiskelija halua hakeutua opiskelijatapahtumiin, joissa käytetään päihteitä. Omanhenkisten ihmisten löytäminen kampuksilta voi tuntua vaikealta, mikäli opiskelijoiden moninaisia tarpeita, elämäntilanteita ja toiveita ei ole otettu riittävällä tavalla huomioon opiskelijakulttuurissa.

Vuorovaikutustaitojen kehittäminen

Yksinäisyyden kierre voi johtaa siihen, että vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa on vain vähän tai sitä ei ole juuri lainkaan. Omat vuorovaikutustaidot voivat päästä ruostumaan, mikäli niitä ei pääse hyödyntämään. Se on luonnollista, sillä minkä tahansa taidon ylläpitäminen ja kehittäminen vaatii toistuvaa harjoittelua.

Kaikilla meillä on kuitenkin vuorovaikutustaitoja. Usein hyvien vuorovaikutustaitojen ajatellaan tarkoittavan nokkeluutta, hyviä small talk -taitoja, puheliaisuutta ja nopeaa reagointia. Kuunteleminen, avun pyytäminen, ristiriitojen ratkaisutaidot ja empatiakyky ovat myös tärkeitä vuorovaikutustaitoja.

Myös sanaton viestintä on tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä. Hymyily, silmiin katsominen ja positiiviset eleet merkitsevät paljon. Pysähdy joskus myös havainnoimaan omaa olemistasi – oletko avoin keskustelulle ja ihmisille vai viestitkö vetäytymällä kännykän tai kuulokkeiden taakse jotain aivan muuta?

On hyvä myös muistaa, että joskus tunne riittämättömistä vuorovaikutustaidoista onkin merkki liian kriittisestä suhtautumisesta itseen. Vaativuus, ankaruus ja täydellisyyden tavoittelu voivat johtaa tilanteeseen, jossa pienikin virhe tuntuu valtavalta eikä mikään onnistuminen ole riittävää. Onkin hyvä kiinnittää huomiota myös siihen, kuinka pohjimmiltaan suhtautuu itseen ja toisiin.

Kiusaaminen

Kiusatuksi joutuminen voi vaikeuttaa kavereiden saamista vielä aikuisuudessa. Kiusaaminen jättää usein kipeitä haavoja. Voi olla vaikeaa luottaa ihmisiin vielä kiusaamisen päätyttyäkin. Ystävyyssuhteiden solmiminen pelottaa.

Kokemukset yksinjäämisestä tuntuvat pahalta. Tämä lisää helposti kyynisyyttä ja epäuskoa siihen, että kavereiden saaminen olisi mahdollista. Kiusatuksi joutunut voi syyttää itseään ja uskoo myöhemminkin elämässään, ettei kelpaa kenenkään kaveriksi.

Joskus kiusaamiskokemukset ovat jättäneet niin syvät haavat, että niistä on vaikea päästä itse yli. Silloin kannattaa hakea itselleen keskusteluapua esimerkiksi psykologilta.

Lapsuuden kokemukset

Jos lapsena ei ole saanut kokea riittävästi läheisyyttä tai on tullut usein torjutuksi, voi tuntua vaikealta luoda läheistä ystävyyttä aikuisenakin. Yksin olemisen turvallinen kokemus on välttämätöntä lapsuudessa, jotta voi kokea yksin olemisen myönteisenä voimana myöhemmin elämässään.

Ystävyyden malli ja tapa olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa rakentuvat myös lapsuuden kokemusten pohjalle. Mikäli lapsuudessa ei ole päässyt läheltä seuraamaan mallia kaverisuhteiden luomisesta ja ylläpidosta, voi niitä olla vaikea itse aikuisena rakentaa. Esimerkiksi omien vanhempien kokema yksinäisyys voi vaikuttaa myös lapsen valmiuksiin toimia kaverisuhteissa.

Myös lapsuuden traumaattiset kokemukset tai esimerkiksi oma tai perheenjäsenen vakava sairastuminen voivat vaikuttaa lapsuuden tärkeisiin kehitysvaiheisiin tavalla, joka vaikeuttaa ystävyyssuhteiden luomista aikuisuudessa.

Persoonallisuudenpiirteet, esimerkiksi ujous

Ihmiset ovat jo syntymästään erilaisia temperamentiltaan ja piirteiltään. Monet yksinäisyyttä kokevat opiskelijat kertovat eritahtisuuden vaikeuksista opiskeluarjessa. Voi olla vaikea tutustua muihin opiskelija nopeatempoisissa tapahtumissa tai välittömästi uudessa tilanteessa, mikäli itse kokee tarvitsevansa enemmän aikaa ja tilanteen tarkkailua ensin voidakseen toimia luontevasti. On tärkeää tuntea ja hyväksyä oma temperamenttinsa ja toimia itselle luontevalla tavalla.

Moni kokee olevansa myös liian ujo tutustuakseen muihin. Ujon ihmisen ei kuitenkaan tarvitse muuttua sosiaalisemmaksi. Ujo voi sen sijaan pohtia, mitkä ovat hänelle helppoja ja luontaisia tapoja ottaa kontaktia toiseen ihmiseen. Verkkovälitteinen vuorovaikutus voi helpottaa viestimistä ja omista tunteista kertomista samoin esimerkiksi se, että pohtii jo ennakkoon hyviä kysymyksiä keskustelujen aloittamiseksi ja eteenpäinviemiseksi.

Ujous on myös voimavara, eikä se välttämättä lainkaan estä tai vaikeuta suhteiden solmimista. Ujoudesta on myös hyötyä ja etua. Ujoja ihmisiä pidetään muita empaattisempina, miellyttävämpinä ja luotettavimpina. On tärkeää voida hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on – silloin toisetkin hyväksyvät sinut helpommin.

Vähemmistöasema

Vähemmistöön voi kuulua esimerkiksi kulttuurin, kielen, seksuaalisuuden, sukupuolen, etnisyyden tai vamman takia. Vähemmistöön kuuluva opiskelija voi kohdata haitallisia ennakkoluuloja, poissulkemista ja syrjintääkin.

Voi tuntua vaikealta löytää turvallisia paikkoja, joissa olla oma itsensä, tutustua kanssaopiskelijoihin ja kokea tulevansa hyväksytyksi ja arvostetuksi. Vähemmistöstressi eli stressi siitä, että voi tulla huonosti kohdelluksi vähemmistöaseman vuoksi muiden taholta tai rakenteellisesti voi verottaa voimavaroja ja motivaatiota osallistua yhteiseen toimintaan.