Häpeä kuuluu ihmisen elämään, sillä se muistuttaa meitä siitä, miten epätäydellisiä ja erehtyväisiä jokainen meistä on. Se ohjaa myös toimimaan erilaisissa ryhmissä ja kulttuurissa niissä toivotuilla tavoilla. Häpeää voi kuitenkin olla liikaa, jolloin se haittaa elämää.
Liiallinen, elämää kahlitseva häpeä
- rajoittaa elämää – häpeän tunne sanelee, miten voi elää, toimia ja tuntea
- on jatkuvasti läsnä – siitä voi tulla osa identiteettiä, jolloin kokee olevansa ihmisenä puutteellinen, huono ja kelpaamaton
- saa valppaaksi ja varuilleen – se herkistää tarkkailemaan ja arvioimaan omia ja muiden tunnetiloja ja käyttäytymistä. Silloin toimii muiden ihmisten odotusten mukaan, eikä kuuntele omia tarpeita ja toiveita
Häpeää on vaikea tunnistaa ja usein se sekoittuu syyllisyyden tunteeseen. Usein saatetaan puhua esimerkiksi riittämättömyyden, kelpaamattomuuden, huonommuuden tai alemmuuden tunteista, vaikka taustalla olisikin juuri häpeä. Häpeä voi myös verhoutua suruun, vihaan, ahdistukseen, mustasukkaisuuteen tai läheisriippuvuuteen.
Häpeä juontaa juurensa lapsuudesta ja nuoruudesta
Häpeän tunteet syntyvät jo lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista. Tunne siitä, ettei ole vanhemmille riittävän tärkeä ja arvokas ja ettei pysty täyttämään vanhempien odotuksia synnyttää häpeää. Perheen huono tunneilmapiiri sekä isot menetykset ja muutokset, kuten vanhemman kuolema tai köyhyys, altistavat myös häpeälle.
Lisäksi monet lapsen henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten persoonallisuus, temperamentti, luonteenpiirteet sekä kyvyt ja taidot vaikuttavat siihen, miten syväksi kokemus muodostuu. Häpeä voi myös tunnistamattomana siirtyä perheessä vanhemmilta lapsille.
Häpeä vaikuttaa monella tavalla
Häpeä voi tuntua myös fyysisinä reaktioina:
- punastumisena, hikoiluna tai vapinana
- katseen painamisena
- jähmettymisenä tai lamaantumisena
- puheen salpautumisena tai liikapuhumisena
- tilanteesta vetäytymisenä tai liikaesiintymisenä
- häpeämättömänä käytöksenä ja piittaamattomuutena
- kyynisyytenä
- turhan voimakkaana reaktiona epäoleellisiin asioihin
Tällaisissa tilanteissa voi tulla tietoiseksi omasta kohtaamattomasta häpeästään, joka vaikuttaa moneen asiaan.
Kohtaamaton häpeä voi altistaa:
- opiskelu- tai työuupumukseen ja henkiseen väsymykseen
- masennukseen ja ahdistukseen
- läheisriippuvuuteen
- syömishäiriöihin
- muihin riippuvuuksiin – päihteet, uhkapelaaminen, pakonomainen liikunta, ostovimma tai muut vastaavanlaiset nopeaa tyydytystä tuottavat tekemiset
Lisäksi kohtaamaton häpeä vaikuttaa seksuaalisuuteen tukahduttaen ja jarruttaen oman kehon hyväksymistä ja nautintoa. Pahimmillaan häpeä voi aiheuttaa jopa kuolemankaipuuta ja itsetuhoisuutta.
Häpeä halutaan piilottaa
Häpeän luonteeseen kuuluu se, että se halutaan piilottaa. Kun häpeää ei pysty kohtaamaan, se torjutaan tavoilla, jotka tuntuvat itsestä toimivilta ja hyväksyttäviltä. Moni luokin erilaisia torjuntamekanismeja sen peittämiseksi. Niitä voivat olla:
- erilaiset roolit, kuten esimerkiksi heikon, auttajan, miellyttäjän, johtajan tai pellen rooli
- suojamuuri, joka näkyy täydellisyyden, materian ja jatkuvana suoritusten tavoitteluna
- itsekriittisyys
- mustavalkoinen ajattelu
- jatkuva syyllisyyden tunne
Häpeän piilottaminen ei kuitenkaan poista sitä. Päinvastoin: kun itsestä paljastuu jotakin, minkä haluaa salata muilta, häpeä vahvistuu entisestään.
Miten häpeästä voi vapautua?
Elämää kahlitsevasta häpeästä vapautuminen alkaa siitä, että tunnistaa ja tunnustaa oman häpeänsä. Silloin on mahdollista poistaa itseltä täydellisyyden taakka ja olla riittämätön, tarvitseva ja haavoittuvainen. On tärkeää ymmärtää, miten on toiminut yrittäessään työntää häpeää piiloon, millaisia rooleja ja suojamuureja on luonut itselleen.
Tärkeää on lisäksi tunnistaa omat häpeänappulansa – mitkä tilanteet ja asiat herättävät voimakkaita häpeäntunteita. Kun omat häpeänappulat tunnistaa, voi alkaa opetella reagoimaan häpeää herättäviin tilanteisiin uudella tavalla.
Hyviä apuvälineitä häpeän käsittelyssä on kirjoittaminen ja puhuminen. Monille on helpointa ensin kirjoittaa omista tunteistaan esimerkiksi päiväkirjaan. Kirjoittamalla voi tunnustaa häpeän tunteet ensin itselleen. Sen jälkeen ne voi tunnustaa jollekin toiselle, esim. läheiselle tai ammattiauttajalle. Kun kertoo häpeästään, se menettää valtaansa.
Häpeän kahleista irtautuminen on heikkouteen suostumista, itsen rakastamista ja hyväksymistä sellaisena kuin on, kaikkine ominaisuuksineen ja puutteineen.
Häpeän tunteesta voi kertoa turhan voimakas reagointi epäoleellisiin asioihin.
Muualla verkossa
Nuorten tunteet ja tunnetaidot – MIELI Suomen Mielenterveys ry
Anna palautetta
Herättikö lukemasi sinussa ajatuksia? Vastasiko se odotuksiasi? Saitko tietoa ja tukea tilanteeseesi? Anna meille palautetta nimettömällä verkkokyselyllä. Arvostamme mielipidettäsi!
