Aavistan, puutun ja uskallan auttaa
10.9.2021
Opiskelijoiden uupumusta ja yksinäisyyttä on viime aikoina käsitelty mediassa erityisen paljon. Korona-aika ylipäänsä on koetellut vahvasti nuorten tunnetta omasta elämänhallinnasta, kun arki ja tulevaisuuden näkymät ovat näyttäneet jatkuvasti epävarmoilta. Erityisesti tämä korostuu nuorilla, jotka ovat muuttaneet uudelle paikkakunnalle opintojen perässä tai aloittaneet opiskelun uudessa oppilaitoksessa. Opiskelusta tulikin yksinäistä puurtamista rajoitusten keskellä ja tämä on aiheuttanut nuorille isoja haasteita arjessa. Toiset kokevat etäopiskelun sopivan itselle hyvin, mutta isolla osalla työmäärän rajaaminen tai toimeen tarttuminen on todellinen ongelma, kun kaikki tapahtuu kotona - usein pienestä opiskelijayksiöstä - käsin. Etänä olo on vaikeuttanut monen tutustumista opiskelukavereihin, kun kasvokkain tapaamiset ovat jääneet vähälle. Vertaistukea arkeen ei ole ylipäänsä ole ollut samaan tapaan saatavilla kuin ennen.
Kuormittavien ajatusten, kuten opintojen haasteiden suhteen, vertaistuki on jaksamisessa tärkeässä roolissa. Monet meistä painivat samojen mietteiden ja haasteiden parissa, jolloin asioiden jakaminen toisen samassa tilanteessa olevan kanssa, voi olla sekä merkityksellistä että huojentavaa. Kuinka siis voisimme olla läsnä läheisillemme, jos emme voi kohdata kasvokkain? Jokaisella meillä olisi oikeus tuntea, ettemme ole vaikeassa tilanteessa yksin
Juuri yksinäisyys ja eristäytyminen toisista ihmisistä on yksi mielenterveyden haasteita ja jopa itsetuhoisuutta lisäävä tekijä. Liian usein avun hakemista häpeillään ja sen vuoksi viivytellään. Apua Ajoissa! -hankkeena haluamme edistää opiskelijoiden mielenhyvinvointia lisäämällä tietoa auttavista tahoista ja kannustamalla kohtaamaan lähellä olevia ihmisiä; ystäviä, kavereita ja opiskelutovereita. Erityisesti kannustamme kysymään läheiseltä ”Mitä sulle kuuluu, kuinka sä oikeasti voit?”, jos aavistus pienestäkään huolenaiheesta nousee. Huolien puheeksi ottamista ei tarvitse pelätä, vaikka usein se vaatiikin hieman rohkeutta kysyjältä. Tärkeintä on muistaa, että apua on saatavilla ja sitä voi etsiä myös yhdessä.
Emme aina voi vaikuttaa vaikeisiin tilanteisiin elämässämme. Kukaan meistä ei osannut ennustaa arkea, jota elämme nyt, aikaa ennen koronaa. Jokaisella meistä on erilaiset kyvyt pärjätä vaikeissa tilanteissa. Kokemus oman elämän merkityksellisyydestä sekä ongelmanratkaisutaidot ovat suojaavia tekijöitä. Lisäksi kokemus kuulumisesta johonkin ryhmään tai yhteisöön voi lievittää yksinäisyyden tunteita. Pohdi siis, millä pienilläkin asioilla voisit lisätä oman elämäsi merkityksellisyyden tunnetta? Mitä asioita tässä tilanteessa voisit ujuttaa arkeesi, jotka lisäävät omaa hyvinvointiasi? Millaisia voimavaroja voisit löytää itseltäsi näinä aikoina? Mitkä asiat ovat elämässäsi hyvin, joita voisit vahvistaa vielä lisää? Millaisia tapahtumia järjestetään opiskelijoille, joihin voisit osallistua, vaikka etänäkin?
Ja mikä tärkeintä. Pidetään huolta läheisistämme, kohdataan toisiamme ja uskalletaan ottaa puheeksi, jos näemme, ettei toisella ole kaikki hyvin. Ajoissa -hanke tavoittelee itsetuhoisuuden puheeksi ottamista kansalaistaidoksi; Aavista, puutu ja uskalla auttaa.
Mari Räsänen ja Minna Siiriäinen
Kirjoittajat työskentelevät hankekoordinaattoreina Apua Ajoissa -hankkeessa. Marilla on pitkä kokemus mielenterveystyön parista ja on koulutukseltaan sairaanhoitaja AMK sekä terveystieteiden maisteriopiskelija. Erityisesti nuorten hyvinvointi ja mielenterveyden edistäminen ovat aina olleet Marin sydäntä lähellä. Minna työskentelee hankkeen talouden ja viestinnän parissa, on koulutukseltaan tradenomi YAMK ja tuntee sympatiaa korona-aikana opiskelleille nuorille. Kirjoittajat haluavat vähentää stigmaa mielenterveyden haasteiden ympärillä, madaltaa kynnystä avun hakemiselle ja kannustaa avoimesti kysymään itsetuhoisista ajatuksista. Blogikirjoitus syntyi keskustelusta nuorten hyvinvoinnista ja sitä horjuttavista tekijöistä viimeaikojen valossa.