Apua, pääsin opiskelemaan toiseen kaupunkiin!

13.7.2022

Tiesin klassikkoasetelman, jonka mukaan ohut kirje tietää huonoja uutisia ja paksu kirje hyviä. Olin jo muutaman vuoden ajan saanut yliopistoista ohuita kirjeitä, mutta jokin edellisenä kesänä oli onnistunut pääsykokeisiin lukemisessa, ja sain myös käyttää opiskeluihin tarvittavaa kieltä paljon ja luontevasti. Olin sinäkin kesänä töissä tehtaassa, ja pelkäsin kuollakseni, että joutuisin viettämään tuotantolinjalla vielä yhden välivuoden. Paineet olivat kovat. En ole vielä koskaan elämässäni saanut niin voimakasta tunnereaktiota kuin sen, jonka paksun kirjeen lukeminen aiheutti. ”Onnittelut, sinut on valittu opiskelemaan käännöstiedettä Tampereen yliopistoon”. Hypin ylös ja alas, tanssin, huusin, itkin ja nauroin.

Suuria onnen, ilon ja helpotuksen tunteita alkoi kuitenkin pian varjostaa pieni paniikki ja huoli. Enhän mä tunne Tampereelta ketään! Mihin mä muutan? Mitkä paikat on lähellä yliopistoa? Miten mä muutan kaksion sinne? Apua! Tamperelainen ystävä kertoi sopivista lähiöistä ja laitoin ilmoituksen kämppishakusivulle. Sainkin muutaman vastauksen, kunnes puhelin soi, ja minulle soitti samanikäinen tyttö, joka aloittaisi opiskelemaan samaa pääainetta. Etsimme yhdessä asunnon ja ennen vuokranantajan tapaamista uuden kämppikseni kommentti ”pukeudu sitten siististi” jäi lentäväksi lauseeksi nyt jo pitkään kestäneessä ystävyydessämme. (Minä olen se, joka pukeutuu siistimmin kuin hän huppareissaan.)

Isäni auttoi muutossa parinsadan kilometrin päähän, ja ensimmäiset viisi päivää uudessa opiskelukaupungissa tuntuivat orvoilta. Oppiaineessamme oli läsnäolopakko, ja aloimme kaverustua noin 25 hengen ryhmässä nopeasti. Ydinporukkaamme kuului kymmenkunta nuorta naista ja miestä, ja elimme perinteistä, huoletonta, onnellista opiskelijaelämää, nirisimme kuppilassa lehtoreiden ankeutta ja opintojen raskautta, nauroimme vedet silmissä sisäpiirin vitseille, tuimme toisiamme ja aloitimme elinikäisen ystävyyden. Vaikka omia opiskelukavereitani muistellessa kaikki tuntui kylpevän kultaisen tunnin auringonvalossa Disneyn lintujen laulaessa suloisesti, tiedostan täysin, että asiat olisivat voineet mennä toisinkin.

Mene rohkeasti kohti uutta

Toiselle paikkakunnalle opintojen perässä muuttaessa on melko todennäköistä, että monet muutkin opiskelijat ovat samassa tilanteessa. Muihin tutustuminen on siis ehkä helpointa tehdä juuri tässä alkuvaiheessa, mutta onnistuu se varmasti myöhemminkin. Jos esimerkiksi sivuaineiden luennoilla vaikuttaa olevan kiinnostavia ihmisiä, kannattaa hakeutua tekemään ryhmätöitä heidän kanssaan tai rohkeasti pyytää opiskelukaveria vaikka kahville luennon jälkeen. Myös aluksi epätodennäköiseltä vaikuttavia ystävyyssuhteita voi hyvinkin muodostua, kun vain uskaltaa avata suunsa!

Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on sekin hyvä puoli, että vapaa-ajalla voi hakeutua mukaan ainejärjestötoimintaan tai vaikkapa liikuntakursseille ja kuntosalille. Kirjastossa voi näkyä aina samoja naamoja, joille voi huikata yhteisen tauon tarpeellisuudesta. Lisäksi suuriin opiskelijatapahtumiin ja -juhliin kannattaa mennä mukaan, vaikka humaltuminen ei olisikaan ykköstavoite. Kaikkialla voi törmätä oman oloisiin tyyppeihin. Vaikka kotipaikkakunnalle matkustaminen tuttuihin kuvioihin houkuttelisi, mieti onko se uuden elämänvaiheen kannalta hyvä tapa joka viikko.

Kämppiksen kanssa asuminen voi ajatuksena tuntua hankalalta ja olla nykyään epäsuosittua, mutta se tarjoaa automaattisesti juttukumppanin arkeen. Toki kämppiksen valintaa on hyvä miettiä melko tarkasti, jos siihen pystyy vaikuttamaan. Yhteisasuminen antaa mahdollisuuden harjoitella jämäkkää, ystävällistä ja avointa keskustelua, ja saavutetuista neuvottelutaidoista on aivan takuulla hyötyä sekä myöhemmässä työelämässä että parisuhteessa. Kämppiksen kautta voi myös tutustua uusiin ihmisiin, ja biletyksen sijaan voi halutessaan järjestää vaikka lautapeli-iltoja molempien kavereille tai tutuille. Vaihtoonkin on hyvä lähteä, vaikka se jännittäisi, sillä ulkomailla asuminen voi parhaimmillaan olla ihmisen parasta aikaa. Kiikkustuolissa useammin kadutaan tekemättä jätettyjä kuin tehtyjä asioita, joten uusissa tilanteissa kannattaa uskaltaa uskaltaa.