Elän opiskeluaikani viimeistä kesää. Mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, olen vuoden päästä yhteiskuntatieteiden maisteri. Motivaattoreinani toimivat niin tutkintoaikojen rajaus, opintotukikuukausien loppuminen kuin se, että tämä elämänvaihe alkaa olla nähty. Opiskeluaika on antanut minulle valtavasti, mutta lähes vuosikymmen yliopistolla taitaa olla riittävästi.
Lisätäkseni maisteroitumisen mahdollisuuksia päätin opiskella tämän kesän. Ajatus oli hyvä, mutta toteutus on ollut kehnonlainen. Kevään aikana totesin, ettei etäopiskelu kotoa käsin sovi minulle lainkaan. Juhannukseen mennessä oli käynyt selväksi, ettei se sovi minulle myöskään kesäkuukausina.
Kaipaan kuulumisen tunnetta. Sen saamiseen ei oikein riitä muutama professorin kanssa vaihdettu sähköposti tai yliopiston intraan päivittyvät tiedotteet. Etäopiskelu on yksinäistä ja yksitoikkoista, suoritusmuotoja kun opintojaksoille on tällä hetkellä tasan yksi. Täten suurena suunnitelmanani on kirjoittaa esseitä koko kesä. Yliopistoni järjestää myös syksyn ensimmäisen periodin opetuksen etänä, joten tämänkaltainen opiskelu jatkunee vielä kuukausia.
Etäopiskelussa on toki monia hyviä puolia erityisesti meille, jotka vaikutamme nykyisin eri kaupungissa kuin korkeakoulumme. Luentojen seuraaminen onnistuu hyvin videoyhteydelläkin ja seminaaritapaamiset saa pyöritettyä mallikkaasti verkon yli. Kun pakollinen matkustaminen vähenee, aikaa jää enemmän itse opiskelulle tai siitä palautumiselle. Toivon, että toimivat etäkäytännöt ovat tulleet jäädäkseen. Tulevaisuutta ajatellen olisi kuitenkin hyvä pohtia, miten myös etäillessä suoritustapoja voisi olla enemmän kuin yksi. Ihmiset ovat erilaisia oppijoita myös etäolosuhteissa.
Menneen kevään haasteiden keskellä on kukin varmasti taiteillut parhaan osaamisensa mukaan ja uskon, että myös korkeakouluissa pohditaan tällä hetkellä, mitä voitaisiin tehdä jatkossa paremmin. Ollakseni itsekin rakentava yhteiskunnan jäsen (ja saadakseni joskus ylemmän korkeakoulututkinnon) olen pyrkinyt järjestämään etäopiskeluni edes kohtalaisella tavalla ympäristön epävarmuudesta huolimatta. Järjestelyni toimii joskus paremmin ja joskus huonommin, eikä todellakaan tuota priimaa, mutta sen varassa hidas eteneminen on mahdollista.
En usko vinkkilistojen itsessään helpottavan kenenkään arkea, mutta niiden herättämät ajatusprosessit voivat auttaa löytämään oman tavan tehdä asioita. Kokosin viisi itselleni tärkeintä etäilyä helpottanutta asiaa ja toivon, että niistä on tavalla tai toisella hyötyä sinulle. Lista on täynnä itsestäänselvyyksiä, sillä usein elämän tärkeimmät asiat piilevät juuri niissä.
1. Pidä kiinni palautumisesta. Opiskelu on vain osa arkeasi. Etänäkin on tärkeää tehdä päivillään myös jotain muuta kuin lukea tenttikirjoja tai tuottaa tekstiä. Palautumisesta huolehtiminen on mulle helpompaa kesällä, sillä kesä itsessään tuo helpommin saavutettaviksi omaa palautumistani edistävät asiat: luonnon vihreyden, valoisat illat ja uimiseen riittävän lämpimän luonnonveden. Pyörälenkki ja hyvä podcast piristävät kuluttavankin päivän jälkeen.
2. Näe ihmisiä. Tämän ohjeen toteuttaminen on tänä vuonna ollut vuoroin mahdotonta tai erityistä varovaisuutta vaativaa. Sosiaalisten kontaktien minimointi oli koronan vuoksi ehdottoman tarpeellista, mutta aiheutti itselleni valtavan hyvinvointivajeen. Videopuhelut helpottivat ikävää, mutta eivät korvanneet livenä näkemistä. Turvavälit, käsihygienia ja muut varotoimet huomioiden on kesäkuussa kuitenkin ollut aivan ihanaa päästä jälleen näkemään ystäviä piknikeille ja puistojuhliin. Ajatukset on helpompi saada irti opiskelusta, kun niitä tuulettaa ihmisten ilmoilla.
3. Vaihda maisemaa. Kotona keskittyminen saattaa olla vaikeaa, ja jokin muu ympäristö auttaa suuntaamaan ajatukset opiskeluun ja toisaalta siitä pois. Kuten sanottua, kotona opiskelu ei ole itselleni sopinut ollenkaan, mutta sen sijaan puistot, kirjastot ja vaikkapa mökkilaituri ovat toimineet huomattavasti paremmin.
4. Aseta realistiset tavoitteet. Älä suunnittele tekeväsi kesän aikana 30 opintopistettä, jos se ei oikeasti ole mahdollista. Järkevän kokoiset tavoitteet on helpompi pilkkoa osasuorituksiin, jolloin onnistumisen kokemuksiakin saa useammin. Suunnitelmat kannattaa aina tehdä oman jaksamisen rajojen mukaan ja toisaalta olla myös valmis muuttamaan niitä, jos alkuperäinen tavoitetahti osoittautuukin liian kovaksi.
5. Aikatauluta. Kalenteri on etäopiskelijan paras kaveri, kunhan sitä vain oppii käyttämään. Suunnittele etukäteen minä päivinä opiskelet, milloin teet jotain muuta ja mitkä pidät kokonaan vapaina. Pidä opiskelupäivät tuntimääriltään järkevän mittaisina, sillä kellon ympäri ei jaksa keskittyä kukaan. Vaikka opiskelisit koko kesän, päätä pitää jossain välissä kokonainen viikko tai pari pidempää viikonloppua lomana. Oman opiskelupäiväni pituus on yleensä kuutisen tuntia. Aloitan lukemisen vasta lounaan jälkeen, sillä olen aamu-uninen. Loppukesän kalenterissani on tiedossa yksi roadtrip ja yksi pidempi mökkireissu, joille en ajatellut ottaa läppäriä tai kirjavuorta mukaan.
Nämäkään vinkit eivät aina toimi. Välillä vastaan tulee päiviä, joina mikään ei onnistu. Se on elämää ja ihan täysin ok. En todennäköisesti tule koskaan pitämään etäopiskelusta, mutta siitä on mahdollista selvitä. Hyväksi taktiikaksi on osoittautunut se, että pitää huolta itsestään ja elämän mielekkäistä asioista.
Vastaa