Havaintoja MiehenTila-vertaisryhmistä

20.3.2024

Nyyti ry:n MiehenTila-hanke toteuttaa vertaisryhmiä korkeakouluissa opiskeleville 18–29 vuotiaille miehille, jotka ovat halukkaita jakamaan kokemuksia jaksamisesta sekä vahvistamaan omaa mielen hyvinvointiaan. Omien kokemusten jakaminen ja vertaistuki ovat voimakkaita apuvälineitä oman mielen hyvinvoinnin vahvistamiseen.

Seuraavan tekstin kirjoittaja on toiminut MiehenTila-hankkeessa harjoittelijana alkuvuodesta 2024. Tekstissä tarkastellaan MiehenTila-hankkeen vertaisryhmätoimintaa korkeakouluharjoittelijan silmin ja pohditaan, miksi toiminta voi auttaa erityisesti miehiä.

Miksi vertaisryhmiä tarvitaan juuri miehille?

Harjoitteluni Nyyti ry:n MiehenTila-hankkeessa on antanut minulle paljon uusia näkökulmia ja havaintoja miesten mielenterveyteen. Erityisesti olen kiinnittänyt huomiota hankkeen vertaisryhmätoimintaan, jossa miehet pääsevät jakamaan mietteitään ja kokemuksiaan. Toiminnan tarkkailu ulkopuolisen silmin on tuonut mieleeni muutamia ajatuksia siitä, millaisille miehille näitä ryhmiä suosittelisin. Lyhyestä virsi kaunis: suosittelisin niitä melkein kelle tahansa miehelle! Olisin itsekin mennyt aikoinani mieluusti mukaan.

Olen itse ollut vastaavanlaisessa ryhmätoiminnassa mukana. Korona-aika sai minut jäämään opinnoissani jälkeen, ja havaitsin itsessäni kasaantuneen stressin aiheuttamia oireita. Niinpä hain apua vertaisryhmästä. Ryhmä oli teknisesti toimiva, mutta jokin sen dynamiikassa jäi vajavaiseksi. Ryhmäkerrat tuntuivat hivenen väkinäisiltä, vaikka ne olivat teknisesti ihan toimivia. Uskon, että ryhmästä oli apua joillekin, mutta itselleni se tarjosi vain kuivaa pakkopullaa. Se käytti liian yleisiä keinoja liian moninaisen ihmisryhmän tukemiseksi. Ryhmämme ainoa yhteinen nimittävä tekijä oli jokin jaksamiseen liittyvä ongelma, eikä se minusta riittänyt varsinaisen vertaistuen luomiseen. Tunne yhteisöllisyydestä jäi puuttumaan.

Yhteisöllisyys oli kuitenkin paremmin havaittavissa MiehenTila-hankkeen vertaisryhmissä. Tämän vuoksi MiehenTila-hankkeen vertaisryhmien kaltaisia palveluja tarvitaan. Ne ovat kohdennettuja ja nojaavat tietyn ihmisryhmän jakamaan kokemukseen. Miehet jäävät valitettavan usein mielenterveyspalveluiden ulkopuolelle. Vanhanaikaiset sukupuoliroolit luovat miehille paineita, joita perinteinen mielenterveystyö ei aina osaa tunnistaa. Näistä paineista puhuminen on verrattain uutta, sillä miesten mielenterveysongelmat ovat olleet pitkään tabu. Oli ilo nähdä, miten MiehenTila-hankkeen vertaisryhmissä tätä tabua purettiin. Ryhmissä vallitsi rauhallinen ilmapiiri, ja niissä oli vapaus jakaa tunteita ja ajatuksia ilman tuomituksi tulemisen pelkoa. Tunnelmaa olisi voinut verrata saunan lauteilla istumiseen uusien tuttavien kanssa. Symbolinen alastomuus aiheutti kussakin pientä alkujännitystä, mutta johti lopulta rentoon avoimuuteen. Jokainen tuli hyväksytyksi sellaisena kuin oli.

Toivon, että mahdollisimman moni mielenterveydestään huolestunut opiskelijamies löytäisi tiensä MiehenTila-hankkeen tarjoaman avun piiriin. Kynnys osallistumiselle voi vaikuttaa suurelta, mutta sitä se ei todellisuudessa ole. Vaikka hankkeen toiminta on kohdennettu miehille, ei sitä hallitse jokin yliampuva ”äijämäisyys”. Tapaamiskerroilla käy monenlaisia persoonia, ja heillä kaikilla on omanlaisensa suhde mieheyteen. Joillekin heistä miehenä eläminen on vain luontainen asia, jota ei pohdita aktiivisesti. Toisille se taas tuottaa monia polttavia kysymyksiä, joista halutaan keskustella ja joihin kaivataan uusia näkökulmia. Mielestäni kaikkia osallistujia yhdistänyt mieheys ilmeni parhaiten inhimillisyyden kautta. Jokaisella miehellä, ominaisuuksistaan riippumatta, oli tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi.