Kiusaaminen, Opiskelu

Korkeakouluopiskelijat voivat keskimäärin hyvin. Suurimmalla osalla opiskelijoista on läheisiä ystävyyssuhteita ja he kokevat olevansa hyväksytty osa opiskelijoiden muodostamaa yhteisöä. Keskiarvot kuitenkin peittävät alleen karumman todellisuuden: myös korkeakouluissa kiusataan.  

Nyytin ja Otuksen yhteishankkeessa korkeakoulukiusaaminen otetaan puheeksi myös tutkimuksen keinoin. Sukelsimme Otuksessa opiskelijoiden kokemuksiin kiusaamisesta. Tutkimme, ketkä kiusaamista kokevat, miten heidän opintonsa sujuvat ja miten he suhtautuvat omaan tulevaisuuteensa. Tulokset perustuvat kahteen eri kyselyaineistoon, YTHS:n koordinoimaan Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimukseen 2012 ja 2016 (KOTT) sekä Otuksen toteuttamaan Opiskelijabarometriin 2016. KOTT-tutkimuksessa kiusaamista kysyttiin muodossa “Oletko korkeakouluopiskelusi aikana kokenut olevasi yhden tai useamman muun opiskelijan kiusaamisen kohteena?” ja Opiskelijabarometrissa muodossa “Oletko kokenut opintojesi aikana syrjintää, häirintää tai kiusaamista?”. Opiskelijabarometria koskevat tulokset ovat siis kiusaamisen osalta suuntaa antavia, sillä ne kertovat myös syrjinnän ja häirinnän kokemuksista.  

Ammattikorkeakoulujen STEM-aloilla opiskelevat naiset kokevat eniten kiusaamista  

Sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa kiusataan. Ammattikorkeakouluopiskelijoista 5,8 prosenttia ja yliopisto-opiskelijoista 4,9 prosenttia on kokenut kiusaamista korkeakouluopintojensa aikana. Kiusatuksi tulemisen kokemukset kasaantuvat erityisesti ammattikorkeakouluissa opiskeleville naisille. (Pörhölä 2016). Havaitsimme näiden kokemusten kasautuvan vielä ennen kaikkea luonnontieteiden, matematiikan ja teknologian muodostamille STEM-aloille ammattikorkeakouluissa. Ikä- ja taustatekijöiden mukaan vakioidussa tarkastelussa STEM-aloja opiskelevista naisista hieman yli 8 prosenttia ja miehistä 4 prosenttia oli kokenut kiusaamista amk-opintojensa aikana. Kiusaamista koetaan eniten ammattikorkeakouluissa 24-27-vuotiaiden ikäryhmässä. Muissa maakunnissa asuvat opiskelijat kokevat kiusaamista hieman enemmän kuin pääkaupunkiseudulla opiskelevat.  

Tämä kiusattujen keskimääräinen profiili maalaa kuitenkin puutteellisen kuvan kiusaamisen kohteeksi joutuneista korkeakouluopiskelijoista. On selvää, että kiusaamista koetaan molemmilla korkeakoulusektoreilla, kaikissa ikäryhmissä sekä kaikilla aloilla ja alueilla. Myös miehiä kiusataan. Jatkotutkimuksissa valaisemme erilaisia kiusatuksi tulemisen profiileja tarkemmin. 

Tulokset eivät myöskään tarkoita sitä, että esimerkiksi tietty ikä tai elämäntilanne suoraviivaisesti altistaisi kiusaamisen kokemuksille. Niiden perusteella emme voi päätellä kiusaamisen syy-seuraussuhteita. Näyttää kuitenkin siltä, että sukupuolittuneet kokemukset kiusaamisesta paikantuvat ainakin jossain määrin koulutuksen sisältöihin tai opiskeluyhteisöihin, sillä sekä sukupuolen ja korkeakoulusektorin että sukupuolen ja koulutusalan välinen yhdysvaikutus on tilastollisesti merkitsevä. Jatkossa onkin selvitettävä, miksi juuri ammattikorkeakoulujen STEM-aloilla opiskelevat naiset kokevat kiusaamista enemmän kuin muut opiskelijaryhmät.  

Kiusaamisen kokemukset heijastuvat opintojen sujumiseen ja tulevaisuudennäkymiin 

Kiusatuksi tuleminen altistaa opintojen keskeytymiselle. Kiusaamista kokeneista opiskelijoista 29 prosenttia on harkinnut opintojensa keskeyttämistä, kun vastaava osuus muilla opiskelijoilla on vain 14 prosenttia. Syyt eivät vaikuta paikantuvan ainakaan motivaatiotekijöihin, sillä kiusaamista kokeneet opiskelijat kertovat olevansa yhtä innoissaan opinnoista kuin muutkin opiskelijat.  Kiusatuilla opinnot ovat edenneet heidän omia tavoitteitaan heikommin. On siis odotettavaa, että he ovat myös muita opiskelijoita tyytymättömämpiä oppilaitokselta saamaansa opetukseen ja tukeaan.  

Aiempien tutkimusten perusteella tiedämme kiusaamisen muodostavan jatkumoita koulutusasteelta toiselle. Lähes puolet korkeakouluissa kiusatuista kertovat olleensa kiusaamisen kohteena jo kouluaikanaan (Pörhölä 2011). Meitä kiinnosti tietää, heijastuvatko nämä jatkumot myös tulevaisuuteen. Tutkimusaineistomme antavat tähän vain rajalliset mahdollisuudet eikä niiden puitteissa ole mahdollista selvittää, kokevatko koulutuspolullaan kiusaamista kokeneet kiusaamista myös työelämässä. Pientä valaisua asiaan saimme kuitenkin tarkastelemalla opiskelijoiden luottamusta omaan tulevaisuuteensa. Havaitsimme kiusattujen luottavan työllistymiseensä lähes yhtä vahvasti kuin muidenkin opiskelijoiden. Erot nousevat kuitenkin esiin tutkittaessa yleisempää luottamusta tulevaisuuteen.  Kiusatut näkevät tulevaisuutensa vähemmän valoisana kuin muut opiskelijat. Jatkumoiden näkökulmasta tulos on odotettava: koulutusasteelta toiselle jatkuneet kiusaamisen kokemukset saavat kiusatut syyllistämään itseään kiusaamisesta. He oppivat ajattelumallin, jonka mukaan heissä itsessään on jotain vikaa eikä heitä siksi hyväksytä osaksi opiskeluyhteisöä (Pörhölä 2009, 2016). Näissä näkemyksissä lienee mukana myös masentuneisuuden kokemuksia. Olivat varjoisammat tulevaisuudenodotukset masennuksen värittämiä tai ei, on kiusaamisella selvästi osansa opintojen sujumiseen ja yleiseen elämänuskoon liittyvässä palapelissä.

Inklusiivinen opiskeluyhteisö ehkäisee kiusaamista ja tukee kiusattuja 

Kiusaaminen vaatii laaja-alaisia ratkaisuja. Merkille pantavaa on, että kiusatuista opiskelijoista vain 38 prosenttia kokee kuuluvansa oman alansa opiskelijoiden yhteisöön. Vastaava osuus on muiden opiskelijoiden joukossa 60 prosenttia. Ennaltaehkäisyn näkökulmasta onkin tärkeää vahvistaa opiskeluyhteisön inklusiivisuutta ja avoimuutta opiskelijoiden erilaisuutta kohtaan. Kiusaamista jo kokeneet tarvitsevat ympärilleen sekä kantavaa yhteisöä että konkreettista tukea oppilaitoksensa opetus- ja ohjaushenkilökunnalta. Toivomme opiskeluyhteisöiltä myös avoimen kriittistä tarkastelua sen suhteen, millaisia opiskelukulttuureja niissä tuetaan.   

Kiusatuksi tuleminen aiheuttaa laaja-alaista inhimillistä kärsimystä ja heijastuu myös opintojen sujumiseen ja opiskelijoiden tulevaisuuteen. Emme tiedä, miten korkeakouluissa kiusatut pärjäävät työmarkkinoilla, mutta alustavien tulostemme valossa voidaan olettaa, että panostaminen opiskeluympäristön turvallisuuteen, opiskelijoiden yhdenvertaisuuteen ja opiskeluyhteisön inklusiivisuuteen ehkäisevät myös opintojen keskeyttämistä. Turvallisessa ja hyväksyvässä opiskeluympäristössä opinnot sujuvat paremmin ja tulevaisuus näyttäytyy valoisampana.  

Elina Nurmikari ja Juhani Saari


Kirjoittajat työskentelevät Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otuksessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *