Koetan kyllä rajoittaa herkuttelua. Erään työpäivän jälkeen tiesin, että perheeni olisi illan poissa. Ajattelin viettää laatuaikaa itseni kanssa. Niinpä kävin ostamassa kaupasta vähäsen herkkua ja naistenlehden. Kassalta tullessani jäin tuulikaappiin lukemaan ilmoituksia. Näin jotain aivan ihanaa. Taululla oli paperilappu, johon oli tekstattu: ”Hei sinä nuori mies, myös tyttöystävä/vaimo. Maksoit minun ostokseni (ne tulivat tarpeeseen). ISO KIITOS! <3! Suuni loksahti auki. Kyyneleet tulivat silmiini. Sydämessä liikahti.
Suuni loksahti auki. Kyyneleet tulivat silmiini. Sydämessä liikahti.
Ajatella, että joku oli noin pyyteettömästi auttanut toista ihmistä. Tuossa vain, kaupan kassalla, vierasta ihmistä. Miten helppoa hänen olisi ollut olla näkemättä tilannetta, odottaa vain mykkänä omaa vuoroaan, katsella kaupan ikkunasta ulos miten lumi pöllyää ikkunalasia vasten. Mutta ei, hän ei toiminut niin. Hän näki ihmisen, joka oli pulassa, ja teki nopeasti ratkaisun mielessään: minä autan häntä. Ajattelin mielessäni myös, että miten hieno nuori mies. Hänen puoliso on tehnyt hyvän valinnan.
Ratikkaraivoa
Muutama hetki sitten istuin ratikassa matkalla kampukselta kirkolle. Oli keskipäivä. Ratikka oli puolityhjä. Istuin etuosassa, enkä nähnyt heti takaosan tapahtumia. Tummaihoinen nainen oli tullut ratikkaan lapsensa kanssa. Lapsi istui pienissä taitettavissa sateenvarjorattaissa. Nainen oli mennyt istumaan lastenvaunujen kanssa siihen osastoon, johon ei ole merkitty lastenvaunun paikkaa.
Ratikassa oli hiljaista, kunnes yht`äkkiä kuului vanhemman rouvan kova ääni: ”Siihen ei saa tulla lastenvaunun kanssa! Kuulitko? Häh! Mitä? Etkö kuule?” Nuoren miehen ääni kommentoi: ”Hän ei varmaan puhu suomea. Ei tässä ole kieltoa, etteikö saisi tulla lastenvaunujen kanssa. Ratikka on melkein tyhjä. Kyllä tänne sopii.” Tähän rouva: ”Jotain tuommoisia mutiaisia…” Nuori mies: ”Te ette voi sanoa hänestä noin. Se on rasistista!” Keskustelu kiivastui ja sen äänet kovenivat koko ajan. Jäin ennen heitä Hakaniemessä pois. En tiedä, miten tilanne loppui.
Tapaus jäi mielen päälle. Nuori mies toimi rohkeasti. Hän otti riskin, että tulee muiden matkustajien kuullen nolatuksi tai lytätyksi. Riskistä huolimatta hän tarttui tilanteeseen, jossa toinen ihminen tarvitsi puolustajaa. Hän teki valinnan: minä autan tätä naista nyt.
Hän teki valinnan: minä autan tätä naista nyt.
Jotain on aina tehtävissä
On paljon arkipäivän välittämistä, toisen puolustamista ja toisesta huolta pitämistä. Silloin fokus on siirtynyt omasta navasta oman itsen ulkopuolelle. Teologiassa tätä sanotaan lähimmäisenrakkaudeksi. Se on välittämistä ja rakastamista yli rajojen: haluan tehdä hyvää sinulle, vaikka en tunne sinua, etkä ole sukulaiseni tai ystäväni.
Meillä jokaisella on mahdollisuuksia olla hyvä ihminen toisillemme. Se ei vaadi välttämättä paljon tai ollenkaan rahaa, vaan toisen ihmisen tarpeen huomaamisen. Mitä hyvää minä tänään voin tehdä?
Vastaa