Mentoroinnin mahdollisuudet opiskelun tukena ja työelämätaitona

16.5.2023

”Mentorointi on mentorin ja mentoroitavan (aktori) välinen kaksisuuntainen oppimissuhde. Vuorovaikutteisten mentorointikeskustelujen tavoitteena on jakaa kokemuksia, tietoa ja ammattiin tai rooliin liittyvää osaamista. Mentoroinnissa voidaan käsitellä erilaisia teemoja. Mentorointikumppanuuden perusta on yhdessä oppiminen moninaisuutta arvostaen.” (EMCC)

Opiskelu- ja työelämässä mentorointi on käytänne, jonka avulla luodaan yhteistä arvoa (Leppisaari 2020). Kupias ja Salo (2014) esittävät teoksessaan mentoroinnin kehittymistä nykyiseen muotoonsa neljänä sukupolvisena mallina. Ensimmäisen mallin keskiössä on tiedon ja osaamisen siirtäminen mentorilta mentoroitavalle, toimien mentorilähtöisesti eli perinteisesti ajateltuna kisälli-oppipoika-mallisesti. Kehityksen tuoma toisen sukupolven muutos siirtyi painottamaan mentoroitavan tarpeita, tavoitteita ja oppimiskykyä mentoroinnissa, toisin sanoen kompetenssimallia. Mentorin rooli kuuntelijana ja keskustelijana, mentoroitavan oppimisprosessin ohjaajana korostuu kolmannen sukupolven mentoroinnissa, antaen mallille valmennuksellisen otteen. Kaikki kehityksen muodot ovat tunnistettavia toimintamalleja edelleen nykyajan työ- ja opiskeluelämässä, vaikka näyttää siltä, että ihanteellisimpana koetaan pääsy neljännen sukupolven tasolle, jossa tasavertainen dialogi ja vertaismentorointi ovat tunnistettavia elementtejä. Neljännellä tasolla mentorointiin osallistujan rooli voi vaihdella vuoroin oppijasta asiantuntijaan ja takaisin. Esimerkki hyvin nykyajan tarpeisiin vastaavasta vertaismentoroinnista on Nyyti ry:n toimintamallit Myötätuntomentorointi ja Takaisin opintoihin -mentorointi, joita he aktiivisesti jalkauttavat oppilaitosyhteistyönä pyrkien tuottamaan vertaismentoroinnista pedagogista toimintaa tukevan, yhteiskunnallisesti käytettävän toimintamallin.

Mentoroinnin elementit muovautuvat tarpeiden mukaan ja taitava mentoroija osaa valita lähestymistapoja suhteessa mentoroitavan tarpeisiin ja mentorointiprosessin tavoitteisiin, pitäen aina kuitenkin sisällään luottamuksen, vuorovaikutuksen ja reflektion. Opiskeluelämässä mentorointitoiminnan keinoin voidaan vahvistaa opiskelijoiden hyvinvointia ja muun muassa myötätunto- ja työelämätaitojen oppimista sekä opintoihin ja opiskeluyhteisöön kiinnittymistä. Työelämässä mentorointia hyödynnetään jo yhtenä johtajuuden työkaluna ja väitän, että tulevaisuudessa mentorointiosaamisen käyttö aktiivisesti muuttuvassa työelämässä lisääntyy entisestään, jää pysyväksi toimintatavaksi, jota arvostetaan. Tämän kaltainen kehityskulku näkyy myös johtamisoppien ja paradigmojen kehityksessä läpi vuosikymmenien – ylhäältä alas johtamisesta on tultu pehmeitä arvoja kunnioittavaan johtamiseen, jossa vuorovaikutus, työntekijöiden hyvinvointi ja osaamisen kehittäminen ovat arvostettuja tekijöitä (Seeck 2021). Mentorointi, erityisesti kolmannen ja neljännen sukupolven muodoissa toteutettuna palvelee nykyaikaisia opiskelun, työelämän ja johtamisen käytänteitä.

Opiskelu- ja työelämän siirtyessä enenevissä määrin digitaalisuutta hyödyntävään muotoon, on myös mentoroinnin toteuttamisympäristössä tapahtunut luonnollisesti saman suuntaista muutosta. Digimentorointi on mentorointisuhde, jonka vuorovaikutuksen toteuttamisessa hyödynnetään digimenetelmiä ja -työkaluja. eAMK-hankkeen Digimentorointi-toimenpiteessä kartoitettiin syksyllä 2017– 2018 korkeakouluissa ja yrityksissä olemassa olevia digimentoroinnin toimintamalleja, hyviä käytänteitä ja kehittämistarpeita. Mentoroinnin digitaalisuuden nähtiin tuovan monipuolisia mahdollisuuksia erityisesti paikalliseen osaamisen kehittämiseen hajautuneissa toimintaympäristöissä. Mentoroinnin digitaalisuus mahdollistaa uudella tasolla myös kansainvälisen verkostoitumisen. Muita etuja ovat muun muassa edullisuus, tasavertaiset mentorointiin osallistumisen mahdollisuudet, digitaalisten opiskelu- ja työelämätaitojen lisääminen sekä mahdollisuuden toteuttaa mentorointia eri organisaatioiden välillä. (Leppisaari 2018.)

Hyvin onnistunut digimentorointiprosessi voi päätyä ystävyyssuhteeseen, joka saattaa kestää läpi elämän.

eAMK-hankkeen puitteissa toteutetussa kyselyssä kehittämishaasteina digimentoroinnissa nähtiin laadukkaan vuorovaikutuksen tukeminen sekä mentorointiprosessiin sitoutumisen ja luottamuksen rakentumisen heikkoudet. Kuitenkin osallistuminen digitaaliseen mentorointiprosessiin on kumonnut nämä epäilyt digimentorointia kohtaan. Kokemukseni mukaan verkon välityksellä toteutetussa mentoroinnissa on mahdollista saavuttaa niin luottamuksellinen ja intiimi mentorointisuhde, etteivät osapuolet huomaa tapaavansa vain etäyhteyksin. Hyvin onnistunut digimentorointiprosessi voi päätyä ystävyyssuhteeseen, joka saattaa kestää läpi elämän. Merkityksellisintä on tiedostaa, millaisia mentoroinnin muotoja on mahdollista toteuttaa verkon välityksellä. Mentoroinnille asetetut tavoitteet myös ohjaavat toteutustavan valintaa. Erityisesti tiedonsiirtoa ja opastusta sisältävät mentoroinnin muodot voivat vaatia jonkin asian konkreettista, fyysistä opastamista ja mallintamista, joka tietenkin vaatii fyysisen läsnäolon ja mentoroinnin toteuttamista kasvotusten. Suurin osa mentoroinnin avulla työstettävistä asioista ei kuitenkaan sisällä tämän kaltaista tarvetta. Mentorointi toimii ja suhde pääsee syntymään, kun mentori on tietoisesti läsnä tapaamisissa, intensiivinen osallistuja, joka antaa tilaa ja sallii mentorointisuhteen syntyä osapuolten välille.

Mentorointisuhteen alussa ei edellytyksenä ole, että pitäisi olla sosiaalisesti lahjakas. Ei. Riittää, että on avoin ja halukas osallistumaan prosessiin mentoroijan opastuksella. Henkinen ja emotionaalinen läsnäolo ovat avainasemassa. Tällaisen suhteen pystyy luomaan erittäin hyvin myös verkon välityksellä, mikäli antautuu prosessille, luo puitteet turvalliselle tilalle ja keskittyy lukemaan mentoroitavan elekieltä. Elekielen tulkinta on toki haastavampaa verkon välityksellä, kun ihminen ei ole fyysisesti samassa tilassa, mutta kameran käyttö ja tietoinen läsnäolo luovat mahdollisuudet tulkintojen tekoon.

Digitaalinen mentorointi nähdään merkityksellisenä digiajan metataitona työelämässä ja näiden inhimillisyyttä ja myötätuntoa sisältävien käytänteiden oppiminen jo opiskeluaikana kannattaa. Mentoroinnin käytänteillä voidaan ansiokkaasti saavuttaa osaamisen kehittymistä ihmisläheisesti ja inhimillisesti. Elinikäinen oppiminen ja itsensä kehittäminen ovat olleet nousussa yhteiskunnallisesti arvostetuksi toimintatavaksi ja osaksi työelämän vaatimuksia. Ajatus kouluttautumisen ja työnteon selvärajaisesta erosta tuntuu vanhanaikaiselta. Osaamista kerrytetään tulevaisuudessa yhä enemmän konkreettisten oppilaitosten ja tutkintojen lisäksi myös harrastus- ja yhteisötoiminnassa, verkkokursseilla ja työpaikoilla. Mentorointi on tunnistettu yhdeksi jatkuvan osaamisen kehittämisen menetelmäksi näissä kaikissa edellä mainituissa yhteyksissä, ja se on ottanut jalansijaa erityisesti korkeakoulumaailmassa ja työelämässä.

Mentoroinnin pääpainona kun on henkilökohtainen oivaltaminen ja oppiminen mentorointisuhteen aikana.

Opiskeluelämässä toteutettavalla mentorointitoiminnalla voidaan vahvistaa opiskelijan työelämätaitoja ja – osaamista, kuten yksilö- ja ryhmänohjaustaitoja, fasilitointi ja organisointitaitoja sekä kohtaamisen ja myötätunnon taitoja. Sisällyttämällä mentorointitoiminnan osaksi yrityksen tai organisaation sisäisiä toimintatapoja, voidaan vahvistaa ydinosaamista, hiljaisen tiedon välittymistä ja viestinnän ja vuorovaikutustaitojen lisääntymistä. Laadukkaasti toteutettu mentorointi mahdollistaa puitteet hyvän ilmapiirin kehittymiseksi yhteisössä, mentoroinnin tavoitteiden mukaisten luottamuksellisten suhteiden syntymisen kautta ja rakentaa täten sisäistä oppimiskulttuuria. Mentoroinnin pääpainona kun on henkilökohtainen oivaltaminen ja oppiminen mentorointisuhteen aikana.

Niin opiskeluarjessa kuin työelämässäkin myötätuntotaidoilla voi vaikuttaa omaan jaksamiseen, myönteisiin tunteisiin, luovuuteen, sitoutumiseen, toimivaan tiimityöhön, työhyvinvointiin sekä paremmaksi koettuun johtajuuteen (Pessi & Martela 2017). Kiireinen ja kuormittava arki kaipaa rinnalleen inhimillisen suhtautumisen, jossa myötätunto itseä sekä muita kohtaan on oleellinen taito. Mentorointiprosessissa korostuu dialoginen vuorovaikutus, joka vaatii myötätuntoa kuulemisen, kuulluksi tulemisen ja kohtaamisen tilanteissa. Myötätunnossa keskeisintä on toisen ihmisen näkökulman huomioiminen ja hyvän tahtominen hänelle. Itsemyötätunnon tunteminen itseään kohtaan vahvistaa hyvinvointia muovaten resilienssiä. Resilienssi kuvaa taitoa, jonka avulla onnistuu jaksamaan haastavissa tilanteissa tai vaikeina aikoina ja selviämään niistä. Se kuvaa myös joustavuutta ja sopeutumista. Itsemyötätunto selittää kykyä kestää vaikeuksia, opettaen suhtautumaan vaikeuksiin hyväksyvästi. Ikäviä tunteita ei tulisi vältellä, vaan ymmärtää niiden kuuluvan elämään. Oleellista on yksilön suhtautuminen muutoksiin ja haasteisiin, ei ongelman poistaminen. Itsemyötätunto rakentaa tunteiden tasapainoa, hyväksynnän ja virheistä oppimisen kautta tuoden armollisuutta itseään kohtaan. (Lipponen 2020.) Resilienssi on myös tärkeä työelämätaito, sillä yleensä asiat eivät suju täysin suunnitelmien mukaan ja usein tarvitaan nopeaa reagointia (Pennonen 2021).

Myötätuntomentorointi on yksi mihin tahansa yhteisöön yhteyttä rakentava toimintatapa, jonka tarkoituksena on edistää psykologisen turvallisuuden muodostumista luottamuksen ja laadukkaan vuorovaikutuksen kautta. Nyytin kehittämä Myötätuntomentoroinnin toimintamalli mahdollistaa myötätuntokulttuurin jalkautumisen opiskeluyhteisöön. Myötätuntokulttuuri kuvaa yhteisöjen vakiintuneita ja toistuvia tapoja toimia, huomata jäsentensä epämukava olotila ja myötäelää näissä tilanteissa, sekä tarvittaessa muuttaa toimintatapoja epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseksi. Myötätuntokulttuuri kannattelee mitä tahansa yhteisöä vaikeissakin tilanteissa (Rainio, ym. 2020). Myötätuntomentoroinnin avulla vahvistetaan myötätuntotaitoja muita sekä itseä kohtaan: rakennetaan yhdessä hyvää, pyritään keskinäisen luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden kokemukseen, autetaan toinen toistaan onnistumaan, puhutaan onnistumisista, kannustetaan ja luodaan muutoinkin erilaisuuden hyväksyvä ilmapiiri. Myötätuntotaitojen lisäksi vuorovaikutus ja yhteisen tiedon rakentaminen korostuvat, kuten aina mentoroinnissa. Myötätuntomentorointi on oivallinen toimintamalli, joka vahvistaa yhteisöllisyyttä, tukee kokonaishyvinvointia sekä opiskelu- ja työelämätaitojen kehittymistä.

Toinen Nyyti ry:n kehittämä vertaismentoroinnin toimintamalli on nimeltään Takaisin opintoihin – mentorointi, jossa mentoriopiskelija tukee kanssaopiskelijaa opintoihin ja opiskeluyhteisöön uudelleen kiinnittymisessä. Tämä mentoroinnin malli tukee opintoja ja opiskelukykyä. Nyyti ry tarjoaa monipuolista tukea korkeakouluille Takaisin opintoihin -mentoroinnin toteuttamiseksi.