Sisäisen motivaation jäljillä

15.12.2016

Miksi sinä opiskelet? Mikä saa sinut raahautumaan aamukahdeksan luennolle silloinkin, kun ei yhtään huvittaisi? Mikä potkii lukemaan tylsiäkin tenttikirjoja, kirjoittamaan esseitä ja tavoittelemaan hyviä arvosanoja (tai ehkä joskus vain kursseista läpipääsyä)? Todennäköisesti syitä on monenlaisia, ja niiden painotus arjessa vaihtelee.

Usein mahdolliset ylevät päämäärät inspiroivasta ammatista, maailman parantamisesta ja jäljen jättämisestä yhteiskuntaan saattavat jäädä arjen pyörteissä ankeiden realiteettien alle niin, että lyhyen tähtäimen tavoitteena on lähinnä saada suoritusmerkintä kurssista. Lähes jokainen kärsii joskus motivaatiopulasta, ja opiskelu saattaa tuntua stressaavalta suorittamiselta tai sen mielekkyys kyseenalaiselta. Silloin voi olla syytä uhrata hetki sen pohtimiseen, mihin oikeastaan arkisella puurtamisellaan tähtää.

Lähes jokainen kärsii joskus motivaatiopulasta, ja opiskelu saattaa tuntua stressaavalta suorittamiselta tai sen mielekkyys kyseenalaiselta. Silloin voi olla syytä uhrata hetki sen pohtimiseen, mihin oikeastaan arkisella puurtamisellaan tähtää.

Moni onnekas opiskelee sellaista alaa, jonka kokee erityisen innostavaksi, hyödylliseksi ja mielekkääksi. Jotkut taas ovat ehkä joutuneet tyytymään kakkos- tai kolmosvaihtoehtoonsa ja suunnittelevat alusta asti alan vaihtoa. Toiset innostuvat alastaan täysillä vasta opintojen edetessä, kun taas toiset saattavat pettyä unelma-alaansa joutuessaan kasvotusten sen todellisuuden kanssa.

Kaikella tällä on luonnollisesti vaikutuksensa jokapäiväiseen opiskelumotivaatioon. Kuitenkin moni opiskeluistaan hyvin innostunutkin kohtaa hetkittäin motivaatio-ongelmia. Toisinaan stressaava elämäntilanne ja opintojen ulkopuolisen elämän haasteet syövät opiskelumotivaatiota, mutta varsin normaalia on myös ajautua pohtimaan ja ehkä epäilemäänkin opintojen mielekkyyttä ja tulevaisuutta valitsemallaan alalla.

Mikä meitä liikuttaa?

Kuten tiedämme, motivaatiota on moneen lähtöön. Jos aivan perusteisiin mennään, olemme biologisia olentoja, joissa asuu evoluution myötä muotoutunut tarve fyysiseen turvallisuuteen, hengissä pysymiseen vaadittavien resurssien turvaamiseen sekä lauman hyväksyntään ja arvostukseen.

Nykypäivänä tällainen ulkoinen motivaatio ilmenee usein esimerkiksi rahan ja maineen tavoitteluna tai miellyttämisenhaluna. Tällöin toiminta, kuten opiskelu tai työnteko, on ennen kaikkea väline jonkin kaipaamamme saavuttamiseen – ja himoitsemamme raha tai maine on sekin pohjimmiltaan lähinnä väline, tuskin puhtaasti itsensä takia tavoiteltava asia.

On kuitenkin myös paljon asioita, joita teemme niiden itsensä vuoksi – siksi, että yksinkertaisesti pidämme niistä ja koemme ne mielenkiintoisina ja mielekkäinä. Hyvä esimerkki sisäisesti motivoituneesta toiminnasta on lasten leikki: toki me aikuiset voimme teoretisoida leikin merkitystä kehityspsykologisesta näkökulmasta, mutta lapsi itse leikkii yksinkertaisesti siksi, että se on kivaa. Nuorilla ja aikuisilla varsinainen leikki on useimmiten korvautunut harrastuksilla ja vapaa-ajan sosiaalisella toiminnalla, kuten hauskanpidolla ystävien kanssa. Sisäisellä motivaatiolla on kuitenkin tärkeä roolinsa myös mielekkäässä työ- ja opiskeluelämässä.

Motivaatio ja psykologiset perustarpeet

Sisäistä motivaatiota on psykologiassa tutkittu viime vuosina erityisesti itseohjautuvuusteorian piirissä. Teorian mukaan sisäinen motivaatio rakentuu kolmen psykologisen perustarpeen varaan. Ne ovat autonomia eli vapaaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteyden kokeminen toisiin ihmisiin. Kun toimimme sisäisen motivaation ohjaamina, koemme, että olemme valinneet toimintamme itse, se tuntuu innostavalta ja merkitykselliseltä, sopivan haastavalta ja myös sosiaalisesti mielekkäältä. Karkeasti sanottuna siis ulkoinen motivaatio liittyy asioihin, jotka pitävät meidät elossa ja turvassa keskellä omaa laumaamme, ja sisäinen motivaatio siihen, mikä tekee elämästä elämisen arvoista.

Karkeasti sanottuna siis ulkoinen motivaatio liittyy asioihin, jotka pitävät meidät elossa ja turvassa keskellä omaa laumaamme, ja sisäinen motivaatio siihen, mikä tekee elämästä elämisen arvoista.

Näiden sisäiseen motivaatioon liittyvien kolmen perustarpeen rinnalle on myöhemmin ehdotettu myös neljättä, hyväntekemistä, sillä toisten auttamisen on todettu lisäävän paitsi avun saajan, myös auttajan psykologista hyvinvointia. Hyväntekemisen voidaan kuitenkin ajatella liittyvän ainakin osittain myös yhteyden kokemisen tarpeeseen, lujittavathan auttamissuhteet yhteyttä ihmisten välillä. Toisaalta hyvät teot voivat kohdistua ihmisten lisäksi esimerkiksi eläimiin tai luontoon, minkä takia itse taivun sille kannalle, että hyväntekemisestä ja sosiaalisen yhteyden kokemisesta on mielekästä puhua myös erikseen. Ehkä tarvitsemmekin yhteyttä elämämme ihmisten lisäksi myös johonkin laajempaan kokonaisuuteen, mikä se sitten kenellekin on.

Tutkimusten mukaan sisäisten päämäärien tavoittelu edistää hyvinvointia paremmin kuin ulkoisten. Edellä esitellyt perustarpeet selittävät suuren osan sekä päivittäisistä myönteisistä tunteistamme että pitkällä aikavälillä kokemastamme hyvinvoinnista. Sillä, mitä tavoittelemme ja mistä motivaatiomme toimia rakentuu, on varsin laaja-alaista merkitystä. Jokainen tietää, miten paljon mielekkäämmältä ja innostavammalta tuntuu vaikkapa opiskella jotain aidosti kiinnostavaa, jotain joka on niin kiehtovaa, että siitä lukisi jopa huvikseen, kuin käydä puuduttavan tylsää ja turhan tuntuista pakollista kurssia. Toisaalta käytännössä suuri osa toiminnastamme on sekoitus motivaation eri puolia. Hyvä esimerkki on työ: harva on valmis tekemään sitä ilmaiseksi tai kohtuuttoman huonolla palkalla, vaikka se olisi kuinka mielenkiintoista ja tärkeää.

Onneksi toisinaan käy niinkin, että alun perin ulkoinen motivaatio sisäistyy. Monella ehkä onkin kokemusta esimerkiksi siitä, miten on ajan myötä innostunut aluksi pitkäveteisen tuntuisesta oppiaineesta tai kurssista hyvän ja kannustavan opettajan ansiosta. Toisaalta tutkimusten perusteella vaikuttaa myös siltä, että ulkoiset palkkiot tai ulkoa päin määritellyt tavoitteet saattavat heikentää sisäistä motivaatiota. Tämän merkitystä opiskelussa onkin kiinnostava pohtia: miten motivaatioomme yksittäisen kurssin kohdalla vaikuttaa vaikkapa se, onko sen lopussa tiedossa arvosana vai pelkkä suoritusmerkintä?

Miten ruokkia sisäistä motivaatiota?

Miten sisäistä motivaatiota sitten voi vahvistaa tai houkutella esiin, jos sitä ei kerta kaikkiaan tunnu olevan? Yksi tapa on tutustua omiin innostuksen kohteisiinsa, kykyihinsä ja vahvuuksiinsa sekä niiden pohjalta kirkastaa omat tavoitteensa. Tee vaikkapa lista kaikista konkreettisista asioista, joita teet niiden itsensä vuoksi, ja mitä, miten voisit lisätä näitä puuhia elämässäsi. Pysähdy hetkeksi miettimään, mitä ylipäätään tavoittelet ja miksi. Millaisia elämänarvoja sinulla on? Millä tavalla haluat toteuttaa itseäsi, kehittää kykyjäsi ja jättää jälkesi maailmaan – ja miten pystyt tekemään sitä tämänhetkisten opintojesi tai työsi puitteissa? Jos tähän on hankala keksiä edes joten kuten tyydyttävää vastausta, on ymmärrettävää, että opiskelumotivaatio ei luultavasti huitele pilvissä.

Vapaaehtoisuus eli autonomia psykologisena tarpeena viittaa ennen kaikkea siihen, kuinka vahvasti ihminen itse tuntee olevansa vapaa suuntaamaan omaa toimintaansa. Tietenkään kukaan meistä ei ole täydellisen vapaa, ja vapauden mukana tulee luonnollisesti aina myös vastuuta. On kuitenkin vaikeaa olla itseohjautuva, jos ei tiedä, mihin suuntaan omaa tekemistään ohjaa. Siksi itsetuntemuksen vahvistaminen ja omien arvojen tunteminen on tärkeä askel sisäisen motivaation rakentamisessa.

Yksinkertaisesti: tunnista, minkä tekeminen saa sinut säkenöimään, missä olet parhaimmillasi ja samaan aikaan palat halusta kehittyä. Ja tarvittaessa muuta elämääsi niin, että pääset tekemään näitä asioita mahdollisimman paljon. Toki joskus joutuu tekemään kompromisseja: aina ei ole helppoa tai edes mahdollista löytää sellaista työtä, jota rakastaisi yli kaiken ja jossa olisi todella hyvä mutta jonka tekemisestä joku myös maksaisi. Kun tutustut kiinnostuksenkohteisiisi, arvoihisi ja vahvuuksiisi, saatat kuitenkin saada ideoita siitä, miten voisit houkutella esiin sisäistä motivaatiota juuri tämänhetkisessä elämäntilanteessasi – niin kaukana täydellisestä kuin se todennäköisesti onkin. Ja mitä enemmän saat touhusi tuntumaan leikin kaltaisilta, sitä letkeämmin, luovemmin ja luultavasti myös tehokkaammin ne sujuvat.

Yksinkertaisesti: tunnista, minkä tekeminen saa sinut säkenöimään, missä olet parhaimmillasi ja samaan aikaan palat halusta kehittyä. Ja tarvittaessa muuta elämääsi niin, että pääset tekemään näitä asioita mahdollisimman paljon.