Joka paikassa sanotaan, että moka on lahja. Mokaamisen hetkellä ei siltä tunnu! Ainakin minusta tuntuu inhottavalta, kun tajuan juuri enteriä painettuani, tai jotain ajattelematonta tehtyäni tai sanottuani, että nytpä tuli tehtyä varsinainen moka. Sydämessä muljahtaa, häpeän puna hiipii poskille. Pääni sisällä alkaa soimaus: ”Etkö sinä koskaan opi! Ajattele ensin, tee vasta sitten!”
Joskus mokan saa vielä oikaistua, ja joskus ei. Riippuu paljon vastaanottajan (=viattoman mokauksen uhrin) huumorintajusta ja joustavuudesta, mitä seuraamuksia mokasta itselleni tulee.
Kun mieli vähän tyyntyy häpeästä, päivä saattaa kuitenkin mennä ihan mukavasti, mutta illalla ennen nukahtamista pieni ääni pään sisällä alkaa huudella: ”Teitpä tyhmästi! Kylläpä nyt hävettää! Mitähän hän nyt ajattelee sinusta!” Näihin tunnelmiin ei ole kiva nukahtaa.
Anteeksi, mokasin
Olen itsekin ollut toisen ihmisen mokauksen kohde, kukapa meistä ei olisi ollut. Jotta asia ei jäisi hiertämään, viisas mokaaja pyytää anteeksi, ja viisas mokauksen uhri antaa anteeksi ja sitten unohtaa koko asian. Anteeksi antaminen ei aina ole helppoa. Mieltä ei voi nopeuttaa, eikä käskeä antamaan anteeksi. Mutta yleensä aika ja asian pohdiskeleminen eri näkökannoista auttaa asiaan. Näin elämässä päästään taas eteenpäin.
Onko moka sitten lahja? Ehkä siinä mielessä, että siitä voi ottaa opikseen ja kehittyä ihmisenä. Moka myös antaa tekijälleen inhimilliset kasvot. Moni ajattelee, että juuri noin minullekin on joskus käynyt, ja tuntee mokaajaa kohtaan sympatiaa.
Moka pitää käsitellä myös itsensä kanssa
Välipitämättömyys asioiden hoidossa sekä tahallinen asioiden ja/tai ihmisten laiminlyönti vaikeuttaa elämän sujumista ja ihmisten välisiä suhteita. Tämä toiminta ei johda henkiseen kasvuun, anteeksi antoon, saatikka sympatian tunteisiin muilta ihmisiltä. Sen sijaan vilpittömän sydämen virheen saa anteeksi!
Mokaamisen jälkeisistä nolouden ja häpeän tunteista pääsee eroon vasta, kun antaa itselleen anteeksi. Moka on asia, joka pitää aina käsitellä myös itsensä kanssa. Sen jälkeen voi antaa armon auringon paistaa syvälle sieluun. Anteeksiannon valo paistaa rikkinäisistä paikoista sisälle, valaisee, lämmittää. Itseään voi taas katsella hyväksyvin silmin, ja ajatella, että ”sä olet ihan hyvä tyyppi!”
Yleensä aika ja asian pohdiskeleminen eri näkökannoista auttaa asiaan. Näin elämässä päästään taas eteenpäin.
Nyyti ry:n ja Yeesi ry:n Mokasin-kampanjaviikolla 2.-6.10.2017 julkaistaan blogikirjoituksia mokaamisesta #mokasin #failie
Vastaa