Syömishäiriötä ei ole aina helppo tunnistaa. Raja ongelmallisen ja normaalin syömisen välillä on liukuva. Syömiseen ja kehoon liittyvät ongelmat eivät aina välttämättä täytä syömishäiriön lääketieteellisiä kriteerejä, mutta rajoittavat elämää huomattavasti ja tuottavat kärsimystä. Syömishäiriöt voivat olla monenlaisia.
Karkeasti ottaen voidaan sanoa, että kyseessä on ongelma, kun syöminen, ruoka ja oma keho tulevat liian merkityksellisiksi asioiksi elämässä. Jos mieleen mahtuvat vain kalorit ja kuluttaminen, jäävät harrastukset, ystävyys- ja muut sosiaaliset suhteet vähemmälle. Riskinä on, että koko elämä pyörii syömiseen tai ravinnon kuluttamiseen liittyvien asioiden ympärillä.
Syömishäiriö koskettaa monia
Useimmiten syömishäiriöön sairastuvat ovat nuoria, 15 – 24 -vuoden ikäisiä, mutta syömishäiriöön voi sairastua minkä ikäisenä tahansa. Syömishäiriö on osa joka kymmenennen tytön elämää nuoruusiässä, mutta myös poikien ja miesten oireilu on lisääntynyt. Noin 10 % syömishäiriöön sairastuneista on poikia/miehiä.
Syömishäiriöitä on erilaisia
Usein syömiseen liittyvät ongelmat ilmenevät erilaisissa toiminnoissa, jotka liittyvät syömiseen ja kehon kontrollointiin, esimerkiksi:
- tiukkaan ruokavalioon
- pakonomaiseen liikuntaan
- äärimmilleen vietyyn epäterveellisyyden välttämiseen
Erilaisten oireiden perusteella syömishäiriöt monesti jaetaan kolmeen kategoriaan:
- Laihuushäiriössä eli anoreksiassa painon lasku on huomattavaa ja itse aiheutettua. Laihdutuskeinoja ovat useimmiten syömisen kontrollointi, liiallinen liikunta ja toisinaan myös oksentelu. Häiriö voi johtaa vakavaan aliravitsemustilaan.
- Ahmimishäiriössä eli bulimiassa ihminen tuntee usein suurta halua ahmia ja syö kerrallaan suuria määriä ruokaa. Sen jälkeen hän pyrkii ehkäisemään lihomisen oksentamalla ja usein paastoamalla. Häiriö voi johtaa vakavaan aliravitsemustilaan.
- Ahmintahäiriöön (binge eating disorder BED) kuuluvat toistuvat ahmimiskohtaukset, joiden aikana ihminen syö suuria ruokamääriä lyhyessä ajassa yksin ollessaan. BED:tä sairastava ei pyri eroon ahmimastaan ruuasta esim. oksentamalla.
Myös ortoreksia, eli pakonomainen tarve tarkkailla omaa syömistä ja syödä terveellisesti on lähellä virallisen diagnoosin saaneita syömishäiriöitä ja voi pidemmän päälle johtaa niihin. Ortoreksiaa sairastavilla esiintyy usein eri ravintoaineiden puutostiloja liian rajallisesta ruokavaliosta johtuen. Usein ortoreksiassa ruokavalion tarkkailuun yhdistyy myös pakonomainen liikunta, jolloin seuraukset omalle terveydelle voivat olla merkittäviä.
Usein syömiseen liittyvät ongelmat sisältävät piirteitä useammasta kuin yhdestä kategoriasta. Yhteistä erilaisille syömishäiriöille on oireiden salailu muilta sekä omaan toimintaan liittyvät syyllisyyden (Lisätietoa syyllisyydestä) ja häpeän (Lisätietoa häpeästä) kokemukset. Tiukat aikataulut ja itselle tehdyt joustamattomat säännöt sekä kokemus kontrollin menettämisestä tai pelko siitä, liittyvät myös usein syömishäiriöihin.
Syömishäiriön syntyyn vaikuttaa monta tekijää
Syömishäiriön taustalla vaikuttaa monia tekijöitä yhdessä. Niin yhteiskuntaan, perheeseen, ihmissuhteisiin (Lisätietoa ihmissuhteista), biologiaan ja nuoruusiän kehitykseen liittyvät tekijät altistavat syömishäiriön synnylle.
Ympäristön altistavat tekijät
Syömishäiriöt tunnetaan nimenomaan länsimaisessa kulttuurissa, jossa ne kytketään ulkonäkökeskeiseen ajattelutapaan. Hoikkuuteen liitetään sellaisia määritelmiä kuin kaunis, menestyvä, tehokas, terve ja onnellinen.
Itsetunto-ongelmat
Syömishäiriöille altistavat myös itsetunto-ongelmat (Lisätietoa itsetunnosta). Syömisen kontrollointi voi olla pyrkimys hallita omaa elämää tilanteissa, jolloin monet asiat tuntuvat epävarmoilta. Tällöin syömiseen liittyvistä itse luoduista säännöistä poikkeaminen herättää usein voimakasta ahdistusta ja itseinhoa.
Perimä
Syömishäiriön syntyyn voi vaikuttaa myös perimä, mutta se ei kuitenkaan määrää kenenkään sairastumista. Jos vanhempi kärsii syömishäiriöstä, on lapsella kohonnut riski sairastua.
Traumaattiset kokemukset
Syömishäiriön voivat laukaista myös traumaattiset kokemukset, kuten menetykset perheessä tai muissa ihmissuhteissa tai joutuminen onnettomuuteen tai väkivallan uhriksi.
Persoonalliset tekijät
Persoonalliset tekijät kuten itsekriittisyys, täydellisyyden tavoittelun tarve sekä emotionaalinen herkkyys vaikuttavat lisäksi siihen, miksi joku sairastuu mutta joku toinen ei.
Muutokset lisäävät sairastumisriskiä
Usein syömishäiriön alkamiseen liittyvät muutokset elämässä. Siksi riski sairastua murros- ja nuoruusiässä on suuri. Myös elämäntapahtumien aiheuttama stressi ja psyykkinen paine voivat laukaista syömishäiriön.
Opiskelijan elämässä suuria muutoksia ovat esimerkiksi:
- opiskelun aloittaminen uudessa opiskelupaikassa
- lapsuudenkodista omaan kotiin siirtyminen
- muuttaminen mahdollisesti uudelle paikkakunnalle
Uusien sosiaalisten suhteiden solmiminen sekä oman identiteetin ja paikan löytäminen opiskelijayhteisössä ovat haasteita, jotka eivät aina ole itsestään selviä tai helppoja.
Apua syömishäiriöön – milloin, mistä ja miksi?
Keskittyminen laihdutukseen, painoon ja omaan kehoon on haitallista ja altistaa syömishäiriöille silloin, kun se vie tilaa muulta elämältä. Jos paino ja pyrkimykset kontrolloida sitä hallitsevat elämää ja toimintaa, on syytä hakea apua.
Paraneminen edellyttää ammattiapua
Kun epäilet syömishäiriötä tai ylipäänsä sitä, että suhteesi ruokaan ei ole kunnossa, ensimmäinen askel avun hankkimiseksi on lääkäriajan varaaminen. Voit varata ajan esimerkiksi opiskelijaterveydenhuollosta tai terveyskeskuksesta.
Lääkäri pystyy kartoittamaan fyysisen tilan ja arvioimaan hoidon tarpeen. On tärkeää saada apua myös syömishäiriöön liittyviin psyykkisiin asioihin. Lääkäri voi ohjata sinua eteenpäin tässä asiassa.
Syömiseen, liikuntaan ja oman kehon hallintaan suunnatut ajatukset ovat keino välttää psyykkistä pahaa oloa. Syömishäiriöstä on tärkeää hoitaa sekä fyysistä että psyykkistä puolta. Hoidot tukevat toisiaan ja antavat paranemiselle mahdollisimman hyvän lähtökohdan. Paraneminen on usein pitkällinen prosessi ja saattaa vaatia kontrollikäyntejä lääkärillä vuosien ajan sekä omaa psykoterapiaa. On kuitenkin hyvä tietää, että jokaisella on mahdollisuus parantua. Lähtökohta on oma, aito halu muutokseen ja avun hakeminen.
Usein syömishäiriön alkamiseen liittyvät muutokset elämässä.
Muualla verkossa
Ahmimishäiriö (BED) – Duodecim Lääkärikirja
Anoreksia – Duodecim Lääkärikirja
Bulimia – Duodecim Lääkärikirja
Anna palautetta
Herättikö lukemasi sinussa ajatuksia? Vastasiko se odotuksiasi? Saitko tietoa ja tukea tilanteeseesi? Anna meille palautetta nimettömällä verkkokyselyllä. Arvostamme mielipidettäsi!