Jokainen meistä on joskus varautunut
Milloin viimeksi olet kokenut olosi epävarmaksi jossakin tilanteessa? Oletko luonteeltasi sellainen, joka sopeutuu helposti uusiin tilanteisiin ja pystyy helposti esiintymään itsevarmana ja osaavana? Epävarmuuden tunne vaivaa ajoittain meitä kaikkia, joitakin useammin ja joitakin harvemmin. Uudet tilanteet ja paikat saavat jotkut hyvinkin ahdistuneiksi ja miettimään omia kykyjä siitä selviytymiseen. Kyse ei suinkaan ole halusta, vaan ihminen voisi antaa mitä vain, jotta kykenisi tuntemaan olonsa itsevarmemmaksi uusissa elämän koettelemuksissa. Se saattaa rajoittaa elämää ja saada ihmisen välttämään uusiin tilanteisiin ja paikkoihin joutumista.
Uudet tilanteet ja paikat saavat jotkut hyvinkin ahdistuneiksi ja miettimään omia kykyjä selviytymiseen.
Myönnän olevani silloin tällöin kateellinen juuri tällaisille ihmisille, jotka pystyvät pysymään itsevarmoina tilanteessa kuin tilanteessa. Olen hyvin tietoinen omasta käyttäytymisestäni, jos esim. olen menossa työhaastatteluun tai joudun yllättäen menemään suuren ryhmän eteen puhumaan. Jos tiedän, että tällainen tilanne on tulossa, saatan yllättää itseni ajattelemassa kaikenlaisia ”kauhuskenaarioita” siitä, mitä pahimmillaan voisi tapahtua. Asia saattaa vallata ajatukseni kokonaan ja keskittymiseni herpaantuu. Huomaan syyttäväni lopulta asiasta vain itseäni.
Kuulostaa hyvin järkevältä, eikö? En ole päässyt tavasta vielä eroon, mutta yritykseni on kova. Uskon kuitenkin siihen, että uudet tilanteet ja itsensä haastaminen sellaisiin on elintärkeitä. Olen huomannut sen vaikutuksen vaan menemällä rohkeasti eteenpäin liikaa ajattelematta. Olen myös pikkuhiljaa oppinut hyväksymään sen, että epävarmuudessa ei ole mitään väärää. Se hiipii elämääni ajoittain ja saa minut kyseenalaistamaan osaamistani, mutta lopulta huomaan, että selvisinkin tilanteesta kunnialla. Asiasta puhuminen läheisille tsemppaa minua ja saa minut haastamaan itseni useammin. Meillä jokaisella on hyviä ja huonoja päiviä itsetuntomme ja oman varmuutemme kanssa. Juuri niiden hyvien hetkien muistaminen antaa meille voimaa huonompina päivinä.
Epävarmuus hiipii elämääni ajoittain ja saa minut kyseenalaistamaan osaamistani, mutta lopulta huomaan, että selvisinkin tilanteesta kunnialla.
Emma Pajunen
Olen Savosta Helsinkiin muuttanut ensimmäisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija Humanistisesta ammattikorkeakoulusta. Tulevaisuudessa tahtoisin tehdä järjestötyötä ihmisoikeuksien puolustamiseksi ja parantamiseksi. Oman mielen hyvinvointi, läheisten läsnäolo ja uusien mielenkiinnon kohteiden löytäminen ovat minun voimakeinojani arjessa jaksamiseen.