Kateus opiskeluyhteisössä – voiko kateuden kääntää voimavaraksi?

15.5.2019

Vastavalmistunut ystäväni jakoi ystäväporukassani ilouutisensa: hän oli onnistunut saamaan vakituisen työpaikan heti valmistuttuaan, ja vielä unelma-alaltaan. Kuinka hienoa! Onnittelujen jälkeen yksi ystäväporukastamme totesi vilpittömästi hymyillen mutta rehellisesti: “Onpa hieno juttu, ihan oikealle ihmiselle meni työ. Mutta ai että oon sulle tosi kateellinen.” Ystävän uudesta työnkuvasta ja mahtavasta työporukasta keskustellessamme huomasin, miten aiemmin lausutut sanat jäivät kaikumaan päässäni. Ymmärsin, että aidon ilon rinnalla koin myös itsekin kateuden myrkynvihreän aallon iskevän vartaloni läpi ja hämmennyin – haluanhan ystävilleni vain parasta.

Kateus. Tuo sisuksia kalvava tunne, yksi seitsemästä kuolemansynnistä, inhottava ääni takaraivossa, joka kuiskuttelee, miten kaikki muut onnistuvat, osaavat ja menestyvät sekä vievät parhaat mahdollisuudet nenän edestä. Samalla oman elämän puutteet korostuvat ja maailma näyttäytyy paikkana, jossa muiden onnistuminen on pois itseltä. Kateus on monesta syystä raskas ja energiaa vievä emootio.

Kateuteen ei tunnu ensikädeltä liittyvän mitään myönteistä. Kateuteen liittyy usein kuitenkin muitakin tunnekokemuksia. Tutkijat ovat jakaneet kateuden kahteen erilaiseen esiintymismuotoon. “Hyväntahtoisen kateuden” taustalla on ihailua ja kaipausta ja se voi motivoida saavuttamaan omia tavoitteitaan entistä kiihkeämmin ja inspiroida oppimaan uutta. “Varsinaista kateutta” taas lietsoo vihamielisyys ja alemmuuden tunne, jotka voivat johtaa pahantahtoisiin tekoihin. Pahimmillaan kateuden synkempi muoto voi vaikuttaa itsetuntoon ja maailmankuvaan rikkoen ihmissuhteita ja tuoden elämään katkeruutta. Kateus voi myös toimia polttoaineena vakaville ilmiöille, kuten kiusaamiselle ja syrjinnälle. Kyseessä on siis moniulotteinen ilmiö, johon onkin syytä pureutua tarkemmin.

Pahimmillaan kateuden synkempi muoto voi vaikuttaa itsetuntoon ja maailmankuvaan rikkoen ihmissuhteita ja tuoden elämään katkeruutta. Kateus voi myös toimia polttoaineena vakaville ilmiöille, kuten kiusaamiselle ja syrjinnälle.

Kateus opiskeluyhteisössä

Lapsi ei välttämättä osaa eikä pysty peittämään kateuttaan ja sen aiheuttamia tunnepuuskia. Aikuistuessamme ja aivojemme kehittyessä myös tunnesäätelymme kehittyy, emmekä enää heittäydy maahan kateuspäissämme nyrkit lattiaa takoen. Vaikka lapsuus on jäänyt taakse, me opiskelijatkaan emme ole immuuneja kateudelle. Tunneilmaisu ja tunteiden säätely kehittyvät varttuessamme, mutta tunteet eivät katoa. Tietyt sosiaaliset normit eli säännöt määrittelevät sitä, miten ja millaisia tunteita on suotavaa ilmaista. Itse koen, ettei kateuden ilmaiseminen ole ensimmäisenä sallittavien tunneilmaisujen listalla.* Se on tabu, yhteinen salaisuus, josta ei puhuta mutta joka on kuitenkin olemassa. Tästä syystä olin yllättynyt ystäväni rehellisyydestä hänen kertoessaan kateudestaan. Tutkijat puhuvatkin kateuden salailevasta luonteesta – kateudesta ei puhuta ääneen vaan sitä piilotellaan, häpeillään ja se voi jopa johtaa tekoihin, joissa toisten saavutukset pilataan päämääränä edistää omaa asemaa. Itse ajattelen, että kateus elää siellä, missä avointa keskustelua ei voida käydä ja tunteita tukahdutetaan.

Kateus on mielestäni ajankohtainen aihe opiskelijaelämästä puhuttaessa, sillä suorittaminen ja vertailu ovat opiskelijan arjessa alati läsnä. Opiskeluympäristö tuntuu suosivan aktiivista, tehokasta ja verkostoituvaa monitaituria. Tämä taituri suorittaa opintoja huimaa vauhtia, osallistuu monipuolisesti järjestötoimintaan, on aktiivisesti mukana sosiaalisissa tapahtumissa ja jo ennen valmistumista on varmistanut itselleen työpaikan omalta alaltaan. Oman lisänsä vertailulle tuo sosiaalinen media, jonka käytäntöihin tuntuu kuuluvan virheettömän elämän hehkutus sekä oman ahkeruuden, menestyksen ja saavutusten esittelemisen kulttuuri. Opiskelijan elämänkaareen voi kuulua monia kilpailuasetelmia, suorituspaineita, muihin vertailua ja stressiä. Joillakin aloilla opiskelijat joutuvat jo opiskeluaikanaan kilpailemaan siitä, kuka pääsee jatkamaan opintojaan haluamassaan opintosuunnassa. Moderni työelämä tuntuu suosivan myös näitä supersuorittajia. Tietyillä aloilla ei ole tavatonta, että vanhat opiskelutoverit hakevat samoihin työpaikkoihin valmistumisen jälkeen.

Kateus on mielestäni ajankohtainen aihe opiskelijaelämästä puhuttaessa, sillä suorittaminen ja vertailu ovat opiskelijan arjessa alati läsnä.

Ei ole siis ihme, jos kateuden tunne nostaa päätään opiskelija-arjessa. Ainakin oman otsani ovat aiemmin täyttäneet hikikarpalot kuunnellessani muiden kertomuksia mahtavista kesätöistä ja tiiviissä aikaikkunassa valmistuneista opinnäytetöistä. Onneksi vastapainona on ilmapiiri, jossa käydään avointa keskustelua opiskeluelämän kuormittavasta puolesta, kuten haasteista, stressaavuudesta, suorituspaineista sekä työelämän ja tulevaisuuden aiheuttamista epävarmuuden tunteista ja kilpailusta. Toki opiskelijaelämä on muutakin kuin ainaista loppuunpalamista, mutta lähiaikojen kouluterveyskyselyt ovat antaneet huolestuttavia lukuja opiskelijoiden hyvinvoinnista ja jaksamisesta.

Itseään on hyvä muistuttaa, että onnistumisten ja saavutusten taustalla voi tapahtua kulisseissa enemmän kuin mitä sivustakatsojana pääsee todistamaan. Opiskelija, joka suoriutuu täydellisesti opinnoista, voi muiden tietämättä kamppailla oppimishaasteiden kanssa ja käyttää opiskeluun triplasti muita pidemmän ajan saadakseen hyviä arvosanoja. Unelmien hajoittelupaikan saamisen taustalla voi olla monien vuosien tulokseton haku, johon on mahtunut lukuisia hylkäyksiä ja pettymyksiä. Aina niin sosiaaliselta ja rennolta vaikuttava tyyppi on voinut kokea suurta sosiaalisten tilanteiden ahdistusta, jonka kanssa on joutunut tekemään töitä pitkään. Ja vaikka onnistumisten takana ei olisikaan vaikeuksia tai haasteita, pitää muistaa, että meillä jokaisella on omat uniikit elämänpolkumme, lahjakkuutemme ja alueet, joissa meillä on annettavaa ja toisaalta opittavaa. Ihminen ei ole ikinä valmis. Ja hyvä niin.

Miten eteenpäin – kateus mahdollistavana voimavarana

Olemme monesti itsemme kriittisimmät arvostelijat – kiinnitämme huomiota erityisesti asioihin, jotka meiltä puuttuvat emmekä edes tiedosta niitä ainutlaatuisia ja ihania piirteitä, jotka tekevät meistä omat persoonamme. Jokaisen olisi hyvä pysähtyä pohtimaan omia vahvuuksia sekä niitä piirteitä, jotka ovat arvokkaita ja tekevät meistä oman, uniikin minän. Myötätuntoa ei sovi unohtaa, ei myöskään myötätuntoa itseään kohtaan.

Minäkuvani saa ajoittain ikävän kolauksen kateuden noustessa pintaan: eihän minun empaattisena, kilttinä ja muille hyvää toivovana ihmisenä pitäisi tuntea näitä tunteita! Kateuden tunteen tukahduttamisen sijaan olen pyrkinyt suhtautumaan siihen uudella tavalla ja miettimään, miten voin kääntää kateuden voimavaraksi.

En koe olevani luonteeltani kateuteen taipuvainen ihminen, mutten voi väittää olevani sille myöskään immuuni. Minäkuvani saa ajoittain ikävän kolauksen kateuden noustessa pintaan: eihän minun empaattisena, kilttinä ja muille hyvää toivovana ihmisenä pitäisi tuntea näitä tunteita! Kateuden tunteen tukahduttamisen sijaan olen pyrkinyt suhtautumaan siihen uudella tavalla ja miettimään, miten voin tietoisesti kääntää kateuden voimavaraksi. Kuten aiemmin mainitsin, kateudella on myös hyväntahoinen ilmenemismuoto, jonka taustalla on ihailua ja kaipuuta. Tämä hyväntahtoinen kateus voi toimia motivaattorina saavuttaaksemme itsellemme tärkeitä asioita. Tästä syystä kateus onkin loistava peili omaan arvomaailmaamme ja itseemme – se kertoo, minkälaisia asioita arvostamme, haluamme ja mitä asioita pidämme tavoiteltavina. Tästä voi olla apua ammatinvalinnassa ja etsiessämme tulevaisuudellemme suuntaa. Samalla voi myös pohtia, mitä asioita ja tekijöitä niiden toiveiden taustalla on. Ehkä maailma ei kaadukaan, vaikka en olisi paras, jos en suoriudu täydellisesti tai tavoita juuri niitä tavoitteita, jotka olin itselleni asettanut. Muistuttaisin, että meidän ei tarvitse saavuttaa ja toteuttaa samoja asioita kuin muut vain siksi, ettemme erottuisi joukosta tai koska ”kaikki muutkin tekevät niin”. Meillä jokaisella on oikeus elää omannäköistä elämää ja saavuttaa asioita oman itsemme takia, kunhan emme vahingoita itseämme tai muita.

Ehkäpä sen sijaan, että tuntisimme häpeää ja pahaa oloa kateudesta hyväksyisimme sen, että kateuskin on inhimillinen tunne, josta voi puhua. Kateus voi järkevissä mittasuhteissa auttaa meitä inspiroitumaan, oppimaan toisiltamme ja hyväksymään heikkoutemme. Kannustaisin myös opiskeluyhteisöjä pohtimaan, miten sen jäsenet voisivat entistä enemmän tukea ja motivoida toisiaan luomaan yhteistyön kulttuuria kilpailun ja suorituskeskeisyyden sijaan.

Ehkäpä sen sijaan, että tuntisimme häpeää ja pahaa oloa kateudesta hyväksyisimme sen, että kateuskin on inhimillinen tunne, josta voi puhua. Kateus voi järkevissä mittasuhteissa auttaa meitä inspiroitumaan, oppimaan toisiltamme ja hyväksymään heikkoutemme.

Sinä, joka olet tuntenut kateutta – et ole yksin! Et ole myöskään epänormaali, outo tai itsekäs. Kateus on inhimillinen tunne, jota jokainen meistä on luultavimmin tuntenut ja tulee tulevaisuudessa tuntemaan. Yrityksenäni ei olekaan kieltää kateuden tuntemista. Mielestäni merkittävämpää on se, miten kateuden iskiessä päättää toimia. Ihminen on rationaaliseen ajatteluun ja toimintaan kykenevä kokonaisuus, joten meillä on vaikutusvaltaa siihen, miten päätämme käyttäytyä ja miten pystymme kääntämään tunteet itsemme ja yhteisömme voimavaraksi. Jos kuitenkin kateus alkaa kalvaa liikaa, sen kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Luotettava läheinen tai ammattilainen voi olla turvallinen kuuntelija ja auttaa tunteiden purkamisessa, mahdollisten haitallisten ajatus- tai käyttäytymismallien muuttamisessa ja itsetunnon vahvistamisessa.

Kannustan seuraavan kerran kateuden hiipiessä takaraivoon pysähtymään tunteen äärelle, miettimään, mitä se yrittää kertoa, mitä taustalla voi olla ja miten sitä voi käyttää hyvään. Parhaassa tapauksessa voi yllättää itsensä positiivisesti ja oppia jotain uutta itsestään.

*Toki pitää muistaa huomioida kulttuurierot sosiaalisesti hyväksyttävissä tavoissa ilmaista erilaisia tunteita, mutta niihin emme paneudu tällä kertaa syvemmin.