Kiusaamisen noidankehä

21.2.2018

Ajoittain on keskusteltu, onko ”kiusaaminen” tarpeeksi vakavasti otettava sana puhuttaessa opiskelu- ja työrauhaa häiritsevästä syrjinnästä, väkivallasta ja rikollisuudesta. Ongelmien tunnistamiseksi ja niihin puuttumiseksi on tärkeää puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Käsittelen tässä lähinnä kiusaamisen rinnakkaisilmiöitä, kilpailua ja uhreja. Nähdäkseni kiusaamisessa kilpailu on useimmiten syy ja uhrit seurauksia. Vaikka kiusaamistilanteissa ihmiset useammin riitelevät, asioiden riitely voi koetella sosiaalisia suhteita, kun kilpailuasetelmia syntyy eri asioihin samastuttaessa.

Kasvaminen vai kasvatus kilpailuun?

Kiusaamista ilmenee jokaisella oppiasteella ja työelämässä, tosin korkeakouluissa suhteellisesti vähemmän. Voi olla, että oppiasteilla ja työpaikoilla, joihin pääsemiseen on omilla valinnoilla vaikutettu, samanhenkisyys ja omiksi mielletyt päämäärät vähentävät painetta kanavoida turhautumista toisiin. Kasvukin onneksi kypsyttää.

Konflikteja on silti kaikkialla. Korkeammilla asteilla niitä useammin kutsuttaneenkin vain toisilla nimillä: ne voivat liittyä koulukuntien erimielisyyksiin ja kilpailuun rajallisista resursseista, kuten rahoituksesta ja työpaikoista. Näiden merkitys kasvaa kouluttautumisen portaita edetessä. Kilpailu sosiaalisesta suosiosta ja verkostoista on sen sijaan melko universaalia. Sosiologi Bourdieun termein tällaisia habitukseen perustuvia yhteiskuntaluokkia osaa jo pienet lapset muodostaa. On kuitenkin muistettava, että rajallisuus sinänsä ei aina johda eksklusiiviseen kilpailuun vaan se, että ylipäätään haluamme samoja asioita. Tähän meitä markkinoidaan jo suljettujen algoritmienkin voimin. Toisaalta luonnostaan kasvamme usein samastumalla (identifikaatio).

Konflikteja on silti kaikkialla

Uhrin ja kiusaajan tuottaminen

Nykyajan identiteettipoliittisessa keskustelussa kaikenlainen syrjintä uhreineen on noussut tapetille. Uhrit ovat onnettomuuksille syyttömiä osapuolia, jotka vastoin tahtoaan kärsivät. Alunperin uhri on merkinnyt uhrattua jäsentä, jolla yhteisö on pyrkinyt sovittamaan esimerkiksi kokemiaan luonnononnettomuuksia tai sisäistä väkivaltaansa lepyttämällä luonnonvoimia/jumalia. René Girardin mukaan syntipukiksi leimattu uhri saatetaan uhrauksen jälkeen nostaa päinvastaiseen asemaan – jopa pyhäksi marttyyriksi, jonka kuolema puhdisti yhteisön sen sisäiseltä väkivallalta. Syrjivällä eronteolla pyritään suojelemaan yhteisöä sairaaksi merkatuilta. Syrjäytyneet ovat nykyajan likaisia, joita hajautetusti uhrataan byrokratiankin rattaissa. Toisaalta uhrien viattomuudella mehustellaan sensaationaalisen median moraalipaniikeissa.

Uhriutuminen (victimisation) voidaan laajasti mieltää kaikiksi rakenteiksi, joissa uhri tuotetaan, mutta suomen kielessä sanalla on usein tarkempi merkitys (self-victimisation). Sellaisena se on hallitun vallankäytön strategia, joka ratsastaa uhrien osalla käyttääkseen uhrin asemaa harkitusti omiin tarkoitusperiinsä. Identiteettipolitiikassa sitä käytetään aseena ja siksi siitä myös varoitellaan. Hätävarjelun liioittelu voi tosin johtaa siihen, että strategiaa projisoidaan viattomiinkin uhreihin, jolloin heidän hätää mitätöidään. Projektiivinen identifikaatio (tai yksinkertaisemmin provokaatio) pyrkii luomaan uhrista kaltaisensa. Kuten pelkoa levittävän terroristin on tekonsa myötä helpompi elää pelkonsa kanssa (kun ei enää jaa pelkoaan yksin), myös valkoiseen raivoon provosoivat kiusaajat toimivat samoin: väkivaltaisten taipumuksienkin kanssa on helpompi elää, kun uhreja on onnistuneesti yllytetty samaan tai pahempaan. Kiusaamisen moraaliselta painolastilta voidaan vapautua, jos uhrikin syyllistyy. Erontekona alkanut päättyy yhdentymiseen koston kierteessä.

Usein syrjiviä normeja saatetaan valkopestä korostamalla, kuinka meissä kaikissa on taipumus pahaan, pojat ovat poikia, uhri käyttäytyi/pukeutui väärin jne. Kiusaamiskeskustelun kaivonmyrkytysyrityksiä on pyrittävä tunnistamaan ja purkamaan. Jos sanojenkin annetaan kääntyä provosoivina aseina syrjittyjä vastaan, lopulta kenenkään opiskelu- ja työrauha ei ole turvassa.

Kiusaamiskeskustelun kaivonmyrkytysyrityksiä on pyrittävä tunnistamaan ja purkamaan