Milloin olen riittävän hyvä? Milloin kelpaan kaveriksi?

16.9.2021

Tuntuuko sinusta koskaan, että et ole riittävän hyvä? Tuntuuko ihmisten seurassa oleminen vaikealta, koska huomaat epäileväsi muiden halua olla seurassasi? Tuntuuko vaikealta luottaa siihen, että muut ihmiset arvostavat ja haluavat seuraasi?

Nämä ja vastaavat huolet ovat hyvin yleisiä ja ymmärrettäviä. Toivomme, että meistä pidettäisiin. Siksi saatamme pelätä, että tuotamme muille pettymyksen, tulemme torjutuiksi tai jäämme yksin.

Näitä huolia tiedetään olevan sekä heillä, jotka ovat oikeastikin jääneet elämässään yksin, mutta myös heillä, jotka vaikuttavat ulospäin suosituilta ja pidetyiltä. Se, että ihmisellä on paljon kavereita, ei automaattisesti suojaa tältä pelolta. Suosittukin henkilö saattaa olla huolissaan siitä, että tulee muiden hylkäämäksi.

Tässä tekstissä keskitytään kuitenkin selkeyden vuoksi heihin, joilla on, tai on ollut haasteita löytää ystäviä tai päästä mukaan porukkaan. Tällöin huoli yksin jäämisestä voi ymmärrettävästi korostua. Huoli ei ole myöskään turha. Olen vuosien varrella tavannut paljon opiskelijoita, jotka ovat olleet koko opiskelujensa ajan koulussa ilman omaa kaveriporukkaa, pahimmillaan jopa ilman yhtäkään kaveria.

Syitä yksin jäämiselle on monia, mutta ne voidaan jakaa karkeasti ottaen kolmeen osaan

Nämä syyt eivät kuulosta erityisen mukavilta, mutta ne on erittäin tärkeää tiedostaa.

1. Emme itse ole aktiivisia seuran etsimisessä

Moni uskoo ajatukseen, että ystävystyminen tapahtuu ”kuin itsestään”. Jos kaksi ihmistä ovat yhteensopivia, he ystävystyvät ikään kuin automaattisesti. Lapsena tämä pitikin jossain määrin paikkaansa. Usein jo pelkästään samassa kouluryhmässä tai kerhossa oleminen johti ystävyyden muodostumiseen.

Aikuisena asia ei enää ole näin. Ystävyys ei synny itsestään, vaan vaatii panostusta suhteen molemmilta osapuolilta. Käytänönnössä tämä tarkoittaa aloitteiden tekemistä, yhdessä vietettyä aikaa ja kiinnostusta toista osapuolta kohtaan. Tämä pätee suhteen molempiin osapuoliin. Jos yksikin näistä elementeistä puuttuu, ystävyys ei syvene.

Moni aikuinen elää kiireistä elämää, jossa priorisoi muut asiat korkeammalle. Saatamme jäädä mieluummin kotiin hoitamaan töitä, läksyjä tai lapsiamme sen sijaan, että menisimme uuden tuttavuuden kanssa kahville tai leffaan. Tämä on tietenkin täysin ymmärrettävää, mutta suhteen syvenemiseen se vaikuttaa kielteisesti. Ilman molemminpuolista kiinnostusta ja panostusta ystävyys jää syntymättä.

Moni opiskelija jää yksin myös siksi, että hän jää luokkakavereilleen hieman etäiseksi hahmoksi. Meitä ei osata tai kehdata kutsua mukaan porukkaan siksi, ettei kukaan sen jäsenistä koe tuntevan meitä tarpeeksi hyvin. Kyse ei siis ole siitä, että kukaan ajattelisi meistä varsinaisesti mitään kielteistä, vaan meitä ei vain tunneta tarpeeksi hyvin. Moni kokee vaikeana ottaa kontaktia ihmiseen, joka ei ole tullut jotain kautta jo tutuksi.

Kun tarpeellinen tutustumisen taso taas on saavutettu, pääsee porukkaan mukaan yleensä helposti. Tästäkin syystä on tärkeää, että näemme itse vaivaa sen eteen, että teemme itsestämme tuttuja toisten silmissä. Käytännössä tämä tarkoittaa muiden seuraan hakeutumista, heille puhumista ja aktiivista itsestään kertomista. On vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei aktiivisesti anna itsestään mitään ulospäin. Moni uskoo, että itsestään puhuminen ei ole hyvätapaista, mutta kaverisuhteiden syntymisen näkökulmasta se on silti tärkeää.

2. Torjumme muut jo etukäteen

Seuraavakin asia voi kuulostaa hieman epämiellyttävältä, mutta on niin yleinen, että siitä on tärkeää puhua. Moni henkilö on yksinäisyydestään huolimatta erittäin valikoiva sen suhteen, kehen on halukas ottamaan kontaktia. Moni yksinäinen lokeroi ihmisiä hyvinkin rajusti erilaisten kielteisiksi kokemiensa ominaisuuksien perusteella. Opiskelijoiden joukossa olen kohdannut esimerkiksi seuraavia syitä siihen, miksi johonkuhun ei haluta tutustua:

• ”Tuo tyyppi on suosittu eli varmaankin ihan pinnallinen ja tyhmä”
• ”Tuo tyyppi on liian äänekäs eli varmaankin tosi ylimielinen ja itsetärkeä”
• ”Tuo tyyppi on aina yksin, eli se on varmaankin joku ihan outo nörtti”

Kun lokeroimme muita ihmisiä näin herkästi ”huono tyyppi” -lokeroon, olemme vaarassa pelata itsemme ulos sosiaaliselta kentältä. Pian ympärillämme ei ole ketään, joka kelpaisi meille. Tällöin syy mahdolliseen yksinäisyyteemme ei enää ole muissa ihmisissä, vaan itsessämme. Tämä on tärkeää tiedostaa, sillä moni yksinäinen ei itse huomaa korostunutta taipumustaan kriittisyyteen muita kohtaan.

On tärkeää huomioida sitä, millaisia ovat ne ihmiset, joilla on jatkuvasti kavereita ympärillään. Vastoin yleistä luuloa, he eivät ole ylimielisiä ja piikikkäitä, kuin jonkinlaisia ”Mean girls” -elokuvan hahmoja, sillä harva aikuinen ihminen on valmis sietämään sellaista. Sen sijaan suositut ihmiset ovat yleensä hyväntahtoisia muita kohtaan. He ovat myös seurallisia ja valmiita hyväksymään muut ihmiset sellaisina, kuin nämä ovat. Tästä syystä kriittisyys muita ihmisiä kohtaan on aidosti vaarallinen ominaisuus, jonka vuoksi olemme vaarassa jäädä yksin.

3. Torjumme etukäteen myös itsemme

Sen lisäksi, että saatamme suhtautua liiallisen kriittisesti muihin ihmisiin, saatamme suhtautua samoin myös itseemme. Tämä on tyypillistä erityisesti silloin, jos minäkuvamme on lipsunut kielteisen puolelle. Jos emme näe itseämme haluttavina ja mielenkiintoisina, saatamme päättää ikään kuis myös muiden puolesta, että seuramme ei kelpaa: Ei kukaan halua viettää aikaa tällaisen kanssa.

Tässä tilanteessa syntyy helposti niinkutsuttu itseään toteuttava ennuste. Koska ajattelemme, ettei seuramme kelpaa, emme edes yritä hakeutua muiden seuraan. Näin muut eivät opi tuntemaan meitä, eivätkä kutsu meitä porukkaansa. Yksin jäätyämme taas saamme ikään kuin todisteen sille, että olimme alun perinkin oikeassa. Ei kukaan halua viettää aikaa tällaisen kanssa.

Onkin tärkeää muistaa, että ei ole meidän asiamme päättää siitä, kuinka muut meihin suhtautuvat. Usein muiden suhtautuminen meihin on merkittävästi myönteisempää kuin oma suhtautuminen itseemme. Olemme usein itse pahimpia kriitikoitamme.

Siksi on tärkeää, että annamme muille ihmisille mahdollisuuden tehdä itse päätöksensä siitä, kuinka he suhtautuvat meihin. Emme saa päättää heidän puolestaan. Kun annamme toisille aidon luvan päättää siitä, pidävätkö he meistä vai ei, pääsemme usein yllättymään positiivisesti. Vaikka emme itse pitäisikään itsestämme, voivat muut pitää meistä hyvinkin paljon.

Rakkaudella,

Jevgeni