Muutoksen virrassa
9.10.2018
Mielestäni tämän päivän korkeakouluopiskelijan maailmaa kuvaa parhaiten sana muutos; Jokainen kuukausi ja viikko on erilainen, elämä on kuin kellumista jatkuvasti virtaavassa joessa. Kaikki, mitä tänään opin luennolla, voi jo huomenna muuttua. Lähiopetustunnit ovat harvinaisia ja vastuu opiskelun etenemisestä on itsellä. On oltava tuntosarvet valppaana ja tunnusteltava tietä. Uutiset opiskelumaailman ulkopuolelta ilmastonmuutoksesta, kansainvälisen poliittisen tilanteen käänteistä ja pakolaisvirroista tavoittavat meidätkin. Itse usein epävarmana mietin, mikä uutinen on totta ja mikä ei, miten tämä vaikuttaa minun elämääni tai voisinkohan mahdollisesti itse tehdä jotain maailmaa muuttaakseni.
Tämä kaikki kuulostaa vähän pelottavalle. Työuupumustapausten ja mielenterveyden ongelmien lisääntyminen erityisesti nuorilla ovat mielestäni todisteita siitä, että jatkuvan muutoksen keskellä eläminen on kuormittavaa terveydellemme. Mielestäni tällä asialla on kuitenkin myös positiivinen puoli: vastuu omasta työstä ja muuttuva maailma tuo mukanaan myös vapauden. Jo opiskeluaikana voi omasta arjestaan tehdä itsensä näköistä ja pitää huolta hyvinvoinnistaan. Ehkä niillä omilla valinnoillaan jopa vaikuttaa laajemmin.
Mielestäni tällä asialla on kuitenkin myös positiivinen puoli: vastuu omasta työstä ja muuttuva maailma tuo mukanaan myös vapauden.
Opiskelijana kuulen usein, että tärkein taito tulevaisuuden työntekijälle on taito johtaa omaa itseään. En alkuun ihan ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa ja miten sitä voi oppia. Mutta mitä pidemmälle opiskelut etenevät, sitä selkeämmäksi tuon taidon sisältö ja merkitys minulle tulevat.
Harjoittelen itseni johtamista oikeastaan päivittäin. Tänä syksynä erityisesti, kun sovitan kalenteriini kaiken tarpeellisen: opiskelun palaverit, tiimitehtävien tapaamiset, lähiopetustunnit ja harjoittelun aikataulut. Sekä tietenkin ne tärkeimmät asiat, jotka hellivät mielenterveyttäni ja ruokkivat motivaatiotani: ajan perheeni kanssa, rakkaan joogaharrastukseni parissa sekä sohvannurkassa vietetyt hetket virkaten tai neuloen.
Opin usein yrityksen ja erehdyksen kautta, mikä minulle on sopiva määrä työtä, liikuntaa tai lepoa päivässä. Opin huomaamaan, millä tavoin saan sovitut hommat tehtyä ajallaan ja mikä on minulle paras tapa työskennellä. Olen myös opetellut ennakoimaan ja pyytämään apua ennen kuin lysähdän kuormani alle. Itsensä johtaminen ei ole rakettitiedettä, se on taitoa tuntea itsensä, ajattelumallinsa ja tunnetaitonsa – omat vahvuudet ja heikkoudet.
Itsensä johtaminen ei ole rakettitiedettä, se on taitoa tuntea itsensä, ajattelumallinsa ja tunnetaitonsa – omat vahvuudet ja heikkoudet.
Jatkuvasti muuttuva maailma antaa myös mahdollisuuden etsiä itselle uusia hyviä tapoja työskennellä tai jopa keksiä täysin uusia. Yksi oivallus, jonka hiljattain tein, liittyy tiimitöiden tekoon. Aloittelimme opinnäytetyöprosessia parini kanssa ja toimeksiantajamme ehdotti ideointipalaverin pitämistä läheisellä luonnonsuojelualueella, koska työmmekin liittyy luontoon. Palaveri oli antoisa, tuntui että ideat syntyivät kuin itsestään syksyisessä metsässä kävellessämme ja palaverin jälkeen olo oli inspiroitunut ja virkeä. Tästä innostuneena sovimme parini kanssa, että pidämme koko opinnäytetyöprosessin ajan säännöllisesti tapaamisia metsässä sen sijaan, että istuisimme sisällä nenät kiinni tietokoneissa.
Nyt kun olen kahlannut läpi luonnon hyvinvointivaikutuksiin liittyvää tutkimustietoa, olen entistä vakuuttuneempi, että näin todellakin kannattaa tehdä. Jo kymmenen minuuttia metsässä saa sykkeen laskemaan ja kahdessakymmenessä minuutissa voi huomata mielialan kohoavan. Tunti metsässä lisää tarkkaavaisuutta ja kaksi tuntia parantaa puolustuskykyä. Tämän lisäksi luin, että ihmiset, joilla on henkilökohtainen yhteys luontoon, myös todennäköisemmin tekevät ekologisempia ja kestävämpiä valintoja elämässään.
Metsäpalaverin pitäminen on yksi esimerkki, jonka minä voin paitsi pitää omana työtapanani, viedä opiskelutovereilleni, harjoittelupaikkaani ja tulevaisuudessa työpaikkaani. Se on pieni keino lisätä omaa hyvinvointiani, tuoda työpäiviini arvoilleni tärkeän elementin ja ehkä jopa osaltani pitää parempaa huolta tästä ainutlaatuisesta maapallostamme.
Itsensä johtaminen, oman itsensä tunteminen ja itselle sopivien työtapojen löytäminen ovat kaikki taitoja, joiden tarpeellisuus ei varmasti tule muuttumaan, vaikka kaikki muu muuttuisi. Ne auttavat pysymään pinnalla epävarmuuden virrassa, lisäävät elämäntyytyväisyyttä ja hyvinvointia.
Oman itsensä ymmärtäminen auttaa myös ymmärtämään muita ja tänä tiimityöskentelyn aikakautena se on välttämätöntä. Silloin voi antaa toisille tilaa olla erilaisia ja löytää yhdessä ne toimintatavat, joissa kaikkien vahvuudet ja heikkoudet huomioidaan.
Itsensä johtaminen, oman itsensä tunteminen ja itselle sopivien työtapojen löytäminen ovat kaikki taitoja, joiden tarpeellisuus ei varmasti tule muuttumaan, vaikka kaikki muu muuttuisi.
Toivon, että jokainen suomalainen korkeakouluopiskelija saa riittävästi tukea ja opastusta oppiakseen omaksi itsekseen ja löytääkseen itselle sopivimmat tavat elää ja työskennellä. Kun lautan perusta on rakennettu vahvaksi, ei muutoksen virrassa kelluminenkaan tunnu ehkä niin pelottavalle.
Kirjoitus on osa Nyyti ry:n #MielelläOnVäliä -kampanjan juttusarjaa, jossa opiskelijoiden mielenterveyttä ja muuttuvaa maailmaa tarkastellaan erilaisista, kiinnostavista näkökulmista. Kampanja kytkeytyy Maailman mielenterveyspäivään, jota vietettiin 10.10.2018. #MielelläOnVäliä-kampanjointi tapahtui 8. – 12.10.2018.
Petra Partanen-Sainio
Kirjoittaja on Lahden ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelija ja syksyn 2018 Yhdessä yhteisöksi-hankkeen harjoittelija. Unelmana hänellä on tehdä tulevaisuudessa työtä, joka mahdollistaa itselle tärkeiden asioiden yhdistämisen: mielenterveyden edistämisen, kirjoittamisen, käsitöiden tekemisen ja erilaisten ihmisten kohtaamisen. Haaveena hänellä on myös säilyttää kyky katsoa maailmaa aloittelijan mielellä, uteliaana uusille asioille ja rohkeasti epämukavuusalueellekin mennen.