Myötätunnon ympäristö

4.11.2019

Yksilökeskeisyyden, suorittamisen ja tehokkuuden tavoittelun kulttuurin keskelle on noussut paljon tärkeätä keskustelua myötätunnosta. Tämä keskustelu on suunnannut ajatuksia siihen, miten voisimme kohdata toisemme ja itsemme paremmin ja suhtautua toisiimme ja itseemme ystävällisemmin ja välittävämmin.

Pidin myötätunnosta luennon Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan järjestämässä Maailman mielenterveyspäivän seminaarissa, jossa tämän vuoden teemana oli ympäristö. Tämä teema haastoi minut pohtimaan myötätuntoa yksilön ylittävästä näkökulmasta. Pohdintani voi tiivistää kahteen kysymykseen: miten ympäristö vaikuttaa myötätuntoon? Ja toisaalta, miten myötätunto vaikuttaa ympäristöömme?

Zen-opettaja Joan Halifax puhuu ’myötätunnon siementen kastelusta’, viitaten siihen että myötätunto on ihmiselle sisäsyntyistä, mutta että tarvitsemme myös ympäristön, jossa myötätunnolla on mahdollista päästä esiin. Paitsi henkilön kasvuympäristö, myös tilannetekijät tässä ja nyt vaikuttavat. Helsingin yliopiston CoPassion -hankkeen Anne Birgitta Pessi kirjoittaa myötätuntoa estävistä tekijöistä. Tällaisia ovat esimerkiksi kiire, yksilöllisyyden ja yksilön suorituksia korostava kulttuuri, negatiivisella tavalla kriittinen keskustelukulttuuri sekä liiallinen sinnikkyyden ja yksilön pärjäämisen korostaminen. Myötätuntoinen toiminta ja suhtautuminen toisiin ei siis ole vain yksilön asia, vaan toimintakulttuurin pitäisi myös sitä tukea. Toisaalta pystymme itse kukin myös kylvämään myötätunnon siemeniä kaikkialla, missä toimimme. Tämä johtaakin toiseen kysymykseemme: miten myötätunto vaikuttaa ympäristöömme?

Ihmiset heijastelevat ja peilaavat toistensa tunteita ja myötätunto leviää yhteisöissämme. Myötätuntoisuus tekee yhteisestä elämästämme parempaa. Myötätunto edistää hyviä sosiaalisia suhteita, joissa energiamme ja elinvoimamme lisääntyvät, joissa haluamme toisillemme hyvää, ja jotka kestävät myös ristiriitoja. Opiskelu- ja työyhteisöissä myötätunnolla on paitsi yleiseen hyvinvointiin, myös työn laatuun liittyviä positiivia vaikutuksia. Kun tehdään luovaa työtä ja kehitetään jotain uutta, vaatii se turvallista, myös epäonnistumiset sallivaa ilmapiiriä, jossa voimme olla kokonaisina ihmisinä paikalla ja tuoda rohkeasti ideoita ja myös eriäviä mielipiteitä esiin. Myötätuntoinen ja yhteisestä huolehtiva ilmapiiri myös lisää auttamista ja tiedon jakamista.

Myötätunto on yhteiskunnallinen asia. Miten näemme toisemme? Miten näemme itseämme heikommassa asemassa olevat? Onko yhteiskunnassamme luottamusta ja halua rakentaa yhteistä, vai leiriydymmekö meihin ja heihin? Myötätunto on myös globaali asia. Elämme keskinäisriippuvuuksien maailmassa, jossa tekemisemme vaikuttavat myös kaukana oleviin ihmisiin.

Entä sitten meidän ihmisten maailmaa laajempi ympäristö? Buddhalaisen perinteen myötätuntoa tarkoittavaan käsitteeseen karuna sisältyy myötätunnon ulottaminen kaikkiin eläviin olentoihin. Ajassamme on paljon keskustelua esimerkiksi eliölajien suojelusta, tuotantoeläinten oloista ja lihansyönnin eettisistä näkökulmista, mitkä kaikki ovat myös myötätuntokeskusteluja. Itselleni kiinnostavan ajatuksen ilmastonmuutoksesta esitti myös Eric Holthaus artikkelissaan ”Climate change is about how we treat each other” The Correspondent -sivustolla. Artikkeli käsittelee ilmastonmuutosta siitä näkökulmasta, mitä se kertoo suhtautumisestamme muihin ihmisiin – ilmastonmuutoksesta kun kärsii nyt jo iso joukko ihmisiä, vaikka emme itse sitä suoraan näkisi. Tämä herätti minussa ajatuksen, onko ekologinen kriisi osoitus myötätunnon puutteesta? Ja voisiko tämä ajatus auttaa meitä ilmastokeskustelussa eteenpäin?