Kun syyllisyys johtuu siitä, että on toiminut vastoin omia ja yhteiskunnan sääntöjä ja normeja, on siitä mahdollisuus päästä irti konkreettisin keinoin. Usein auttaa, kun myöntää ja tunnustaa tekonsa, tarvittaessa sovittaa sen ja pyytää anteeksi.
Kun väärin toiminut henkilö pyytää toiselta anteeksi, hän haluaa selvittää tapahtuneen, joka on loukannut toista ihmistä.
Anteeksi pyytäminen ei ole kuitenkaan aina helppoa:
- Joskus ei löydä oikeita sanoja, eikä aina edes huomaa loukanneensa toista.
- Anteeksipyyntöön voi liittyä häpeää, syyllisyydentunteita ja pelkoa.
- Silloin joutuu myöntämään, ettei ole erehtymätön tai virheetön.
Anteeksi pyytämistä voi helpottaa, kun opettelee antamaan itselleen anteeksi.
Vilpitön anteeksipyyntö helpottaa anteeksiantoa
Anteeksipyynnön täytyy olla vilpitön ja rehellinen, jotta loukattu henkilö kykenee ottamaan sen vastaan. Tavan vuoksi esitetty anteeksipyyntö voi loukata lisää. Varsinkin silloin kun anteeksianto liittyy tilanteiseen, jossa on henkilökohtainen kokemus väärinkohdelluksi tulemisesta, tarvitaan vilpittömyyttä ja halua anteeksiantoon. Tällaisia tilanteita ovat esim. syrjityksi ja kiusatuksi tuleminen, väärinkohtelu lähteisten tai tärkeiden ihmisten taholta tai ylipäänsä kokemukset epäoikeudenmukaisuudesta.
Vilpitön anteeksipyyntö myös selventää omia ajatuksia ja arvoja, koska anteeksipyyntöön liittyy tunteiden tunnistamista ja hyväksymistä.
Anteeksipyynnöllä ei saa tehtyä tekemättömäksi, mutta se kertoo että loukannut henkilö on valmis selvittämään tilanteen ja ottaa vastuun tekemisestään. Anteeksipyyntö ei tarkoita sitä, että unohdetaan menneet. Aina ei ole edes mahdollista pyytää ja saada anteeksi. Silloin anteeksianto on tehtävä sisäisesti itsensä kanssa. Aina se, jota on loukattu, ei ole myöskään valmis antamaan anteeksi. Anteeksi ei antamista tulekaan kiirehtiä, sillä vain hyvien tavpojen mukaisesti esitetty anteeksianto ilman tunnetta anteeksiannosta voi olla haitaksi.
Liiallisesta syyllisyydestä ei pääse irti pyytämällä anteeksi
Liiallisesta syyllisyydestä irti pääseminen vaatii itseen tutustumista. Irti pääsemiseksi täytyy myös työstää omia arvottomuuden, huonouden ja häpeän tunteitaan. Siinä auttaa, kun tunnistaa ja tunnustaa omat tunteensa, on myötätuntoinen ja lempeä itselleen.
On tärkeää opetella luopumaan ylivastuullisuudesta ja täydellisyyden tavoittelusta ja perfektionismista. Kaikkea ei voi eikä tarvitsekaan tietää tai osata. On myös hyvä pysähtyä miettimään, onko itse oikeasti syyllinen tapahtuneeseen – riippuiko kaikki todella itsestä.
Jos syyllistyminen on voimakasta, siitä voi olla vaikeaa päästä irti. Tällöin apua voi saada läheisiltä, vertaistukiryhmistä ja ammattilaisilta.
