Opiskelusta irrottautuminen – mahdoton tehtävä?

1.9.2020

Opiskelun positiiviseksi puoleksi kuvataan usein vapaus. Lisääntyneen etäopiskelun ja verkossa tapahtuvan opetuksen vuoksi opiskelijalla on yhä enemmän vastuuta opintojen suunnittelusta ja aikataulutuksesta. Miten mahtavaa onkaan, kun oman opiskeluaikataulun voi suunnitella itse.

Saattaa kuitenkin tuntua, ettei koulutöistä pääse eroon milloinkaan. Pitäisi jaksaa päivällä istua luennoilla ja illalla kirjoittaa esseitä, osallistua ryhmätöihin ja kerrata tenttiin. Toisaalta tekemättömät työt voivat painaa mielessä koko päivän, mutta niihin on vaikea tarttua. Ajatus tekemättömistä töistä vaanii olalla, vaikka tarkoitus olisi olla hetki ajattelematta opiskelua. Onko opiskelusta sitten mahdotonta irrottautua?

Psykologinen irrottautuminen

Opiskelun ja vapaa-ajan rajaamista voidaan toteuttaa psykologisella irrottautumisella, jolla tarkoitetaan kykyä ottaa etäisyyttä mieltä kuormittaviin ajatuksiin. Yksinkertaistettuna psykologisen irrottautumisen avulla lakataan ajattelemasta tai vähennetään kuormittavien asioiden murehtimista. Voidaan puhua esimerkiksi ”mielen tyhjentämisestä” tai ”pään nollaamisesta”.

Psykologista irrottautumista tarvitaan esimerkiksi opiskelumoodista vapaa-ajan moodiin siirtymisessä, mutta sen avulla voidaan harjoittaa myös keskeneräisyyden sietämistä. Psykologinen irrottautuminen edes lyhyeksi hetkeksi arkivelvollisuuksista auttaa aivoja palautumaan ja antaa hermostolle tarvitsemansa palautumistauon. Se on pohjimmiltaan kehon ja mielen akkujen lataamista.

Mitä kehossa tapahtuu?

Jatkuva valppaana olo estää aivojen palautumista. Se voi pahimmillaan johtaa uupumiseen, mutta lievänäkin jatkuva keskittymistä vaativien tehtävien suorittaminen ainakin heikentää kykyä keskittyä ja toimia hetkittäin suorituskyvyn ylärajoilla.

Opiskeluun ja nykypäivän työelämään liittyy myös vahvasti multitasking eli monen asian tekeminen yhtäaikaisesti tai limittäin, mikä pitkäaikaisesti jatkuvana ajaa aivot ylikierroksille, aiheuttaa levottomuutta ja heikentää keskittymistä.

Palautumishetket ovatkin aivoille aivan yhtä tärkeitä kuin itse harjoittelu ja oppiminen. Jos emme kykene rentoutumaan, emme kykene myöskään antamaan itsestämme tarvittaessa huippusuoritusta. Kaikesta suoriutumisesta tulee tasaista, emme suoriudu välttämättä huonosti, mutta kovasta opiskelusta huolimatta emme erinomaisestikaan.

Oppiessamme itsellemme tehokkaita psykologisen irrottautumisen keinoja, keskittymiskykymme paranee ja opimme työskentelemään tehokkaasti juuri tässä hetkessä.

Jatkuva opiskelu- ja työasioiden murehtiminen aiheuttaa elimistössä ylivireystilan, jolloin keho on hälytystilassa. Ylivireystilassa saattaa ensin tuntua, että tehtävistä suoriutuu erityisen hyvin, kun elimistön stressihormonitason noustessa valppaana olo lisääntyy.

Pidemmällä aikavälillä ylivireystila alkaa kuitenkin tuntua kuormittavalta, sillä syke saattaa olla korkea, päätä särkee, lihakset jännittyvät – erityisesti niskahartiaseudun lihakset – hikoiluttaa ja on vaikea rauhoittua paikalleen. Jossain vaiheessa keho alkaa väsyä, mikä saattaa aiheuttaa alivireystilalle tyypillisiä oireita, kuten huimausta, keskittymiskyvyttömyyttä, hajamielisyyttä, väsymystä ja uupumusta.

Millaisin keinoin irti opiskelusta?

Rauhoittumiskeinot vaihtelevat ihmisten välillä, sillä koemme erilaisia asioita kiinnostaviksi ja rauhoittaviksi. Liikunta, kavereiden tapaaminen, musiikki, käsityöt ja muut harrastukset toimivat hyvänä vastapainona opiskeluarjelle. Tärkeintä itselle sopivan rentoutumiskeinon valitsemisessa on se, että keino toimii itsellä ja on helppo toteuttaa.

Yleensä vastapainon etsiminen toimii rauhoittumisessa. Jos on opiskellut intensiivisesti, voi parhaimpana palautumiskeinona toimia esimerkiksi kevyt liikunta, ei niinkään runsasta keskittymistä vaativa rikosromaanien lukeminen.

Psykologisessa irrottautumisessa kannattaa muistaa:

1. Säännöllisyys
   Paras tapa olisi, että rauhoittumista harjoittaisi päivittäin, jolloin rentoutumishetkiin syntyisi rutiini. Rutiinin myötä myös rentoutuminen alkaa tapahtua tehokkaammin, kun kehoa opettaa rauhoittumaan ja pysähtymään.
2. Lyhyestäkin rauhoittumisesta hyötyy
   Harjoituksen kestoksi riittää hyvin 10 minuuttia. Ei kannata ajatella, että tänään ei ole aikaa tehdä puolen tunnin rauhoittumista, joten lyhyempi rauhoittuminen on vain ajanhukkaa. Mikrotauot ovat äärimmäisen tärkeitä palautumisessa.
3. Rauhoittuminen voi olla aktiivista tekemistä
   Palautumista tapahtuu myös aktiivisen toiminnan ohella, vaikkapa kahvitellessa ystävien kanssa naureskellessa päivän tapahtumille. Rauhoittuminen ei siis välttämättä tarkoita yksikseen hiljaisessa huoneessa istumista meditoiden.

Rauhoittuminen tietoisen läsnäolon harjoittelemisen avulla

Kehon rauhoittaminen tietoisen läsnäolon avulla voi toimia erityisen hyvin esimerkiksi, kun on vaikeuksia pysähtyä tähän hetkeen ja tuntuu, että mieli karkaa ajattelemaan tulevia deadlineja. Tietoisen läsnäolon harjoittaminen saattaa olla myös toimiva keino rauhoittaa kehoa iltaisin, jos koulutyöt painavat mielessä nukkumaan mennessä.

Keho elää tässä hetkessä, vaikka mieli pyrkisikin laukkaamaan omille teilleen, siksi kehollisiin tuntemuksiin palaaminen saattaa auttaa tähän hetkeen pysähtymisessä.

Tässä kaksi tietoisen läsnäolon harjoitusta, joita voit kokeilla rauhoittumisen keinona. Harjoituksen pituuden voit varioida itse.

1. 1. Hengityksen tiedostaminen
      Istu tuolille siten, että jalkapohjat koskettavat tukevasti alustaan. Aseta kädet reisille. Voit tehdä halutessasi harjoituksen myös selinmakuulla. Voit tehdä harjoituksen silmät auki tai kiinni. Silmät kiinni on usein helpompi keskittyä, kun visuaaliset ärsykkeet on suljettu pois.Hengitä sisään ja ulos omaan luonnolliseen tahtiin. Harjoituksen aikana saat olla jännittynyt ja levoton. Sinun ei ole pakko rentoutua. Tarkkaile, mitä tapahtuu vatsassa, rintakehässä, kyljissä? Missä tunnet ilmavirran kulkevan?Tarkoitus on havainnoida ja tiedostaa hengitystä. Jos siis havaitset kehossa jännitystä tai kipua, huomioi havainto tuomitsematta sitä ja palaa sitten takaisin hengityksen havainnoimiseen. Jatka harjoitusta muutaman hengitysparin ajan.
   2. Itsehieronta
      Käy istumaan mukavaan asentoon tuolille tai lattialle. Sulje silmät. Aloita harjoitus varpaista. Hiero, puristele ja silittele varpaita. Havainnoi tiedostaen samalla, miltä kosketus tuntuuSiirry sitten nilkkoihin, sääriin, polviin, reisiin, vatsalle, alaselälle, hartioihin, rintakehälle ja käsivarsiin. Tunnustele myös kaulan ja niskan alue sekä korvat ja kasvot.Kun olet käynyt koko kehon läpi, istu vielä hetken paikallaan ja havainnoi tuntemuksia koko kehossa.

Lopuksi

Arkivelvollisuuksista irrottautuminen voi tuntua haasteelliselta tehtävältä. Varsinkin ennen rutiinin kehittymistä on uudelleen ja uudelleen muistuteltava itselleen rauhoittumishetkien tärkeydestä. Myös keholla menee oma aikansa oppia rauhoittumaan, mutta säännöllisen harjoittelun avulla rentoon tilaan pääseminen helpottuu ja tehostuu joka harjoituksessa.

Päivittäinen rauhoittumishetki on valinta, jonka me kaikki voimme tehdä. Sinulla on mahdollisuus tehdä hyvää itsellesi ja miksi et tekisi, olet oman elämäsi tärkein ihminen!

Tsemppiä, voimia ja hyvinvointia syksyyn kaikille opiskelijoille ja opiskelumielisille!