Pelkoa, surua ja suuttumusta kesäillassa – Kesä on monelle opiskelijalle vuoden yksinäisintä aikaa

Muut suunnittelevat juhannusrientoja, yhteisiä lomamatkoja ja leppoisia piknikkejä rannalle. Itse pohtii sitä, miten selviäisi taas yhdestä kesästä musertavien yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemusten kanssa.

Yksin voi mennä kesän keikoille, mutta hauskempaa olisi seurassa. Yksin voi käydä rannalla, mutta mukavampi olisi nautiskella leppoisesta kesäpäivästä kaverin kanssa. Yksin voi syödä jätskin, mutta maistuisihan se paremmalta jaettuna. Kuulostaako tutulta?

Yksinäisyyden kokemukset kesällä ovat yleisiä

Kesä on monille opiskelijoille vuoden yksinäisintä aikaa: opiskelurutiinien tauottua, voi kesäarki kumista tyhjyyttään ja päivät tuntua merkityksettömiltä. Erityisesti mikäli mielekästä kesätyötä ei ole hauista huolimatta löytynyt.

Vähäisetkin ihmiskontaktit voivat jäädä pois ja nekin tuttavat, joiden kanssa opiskeluarkena tulee kohdattua ovat reissussa, takaisin kotimaisemissa tai luomassa aktiivisesti uusia merkintöjä CV:hen omaan alaan liittyvien kesätöiden merkeissä. Tältä se voi ainakin tuntua.

Todellisuudessa monelle muullekin opiskelijalle kesään liittyy paljon yksinäisyyden, ulkopuolisuuden ja tyhjyyden kokemuksia. Niistä on kuitenkin vaikea puhua eikä niitä ole tapana nostaa somessa muiden nähtäville. Kun kokemuksiin ei muuallakaan törmää, vahvistaa se entisestään kokemusta siitä, että olen ainoa, joka kokee näin.

Häpeä ja stigma estävät yksinäisyydestä puhumista

Joskus meille ihmisille olisi hyödyllistä päästä olemaan kärpäsenä katossa muiden kotona. Ehkäpä yllättyisimme, mitä kaikkea näkisimmekään, kun sosiaalisesti ja kulttuurisesti hyväksytyn toiminnan naamiot on heitetty nurkkaan ja usein kipeäkin todellisuus päästetään vapaaksi? Voi olla, että totuus maskien takana tuntuisi meistä jopa shokeeraavalta: Mitä? Hänkin? En olisi ikinä uskonut…

Yksinäisyyden kokemukseen edelleen liittyvä stigma ja häpeä saavat meidät ihmisinä peittelemään tunnetta, pitämään sen yksityisenä, kärsimään hiljaa itseksemme. Suuri tragedia on, kun kaikki toimivat samoin eivätkä samaistuminen, aito myötätunto ja yhdessä vaikeiden kokemusten jakaminen saa edes mahdollisuutta. Kun avaamme kotiovemme ulkomaailmaan, puemme sosiaalisesti hyväksytyn maskimme päälle ja pyrimme vakuuttamaan ulkomaailman, että meillä on kaikki ihan hyvin. Tai oikeastaan ihan superhyvin! Kunnes pääsemme taas kotiin, jossa voimme irrottaa maskin ja vapauttaa todelliset tunteemme esiin.

Miten jaksaa kesän vaikeuksista huolimatta?

Yksinäisyyteen liittyy monia raskaita ja vaikeita tunteita: häpeää, katkeruutta, pettymystä, vihaa, surua, pelkoa, ahdistusta… Listaa voisi jatkaa pitkään. Jokaisen kokemukset ovat yksilöllisiä ja silti niissä on paljon samaistuttavaa. Se, mikä tunne myös on päällimmäisenä eri hetkinä päivissä voi myös vaihdella: joskus päällimmäisenä on katkeruus koko ihmiskuntaa kohtaan, joskus enemminkin suru ja syyllisyys kaikista niistä asioista, joita kokee tehneensä väärin. Helpottaisi jos saisi kokea, että joku muukin aidosti tietää, mitä tunnen. Tietää mistä puhun.

Ei ole helppoa löytää samankaltaisia kokemuksia omaavia ihmisiä ja ihmisiä, jotka ovat valmiita jakamaan jotakin näin henkilökohtaisesti merkittävää kokemusta ääneen. Monesti on tyydyttävä siihen vaihtoehtoon, että haluamaani tukea ja jaettuja kokemuksia ei juuri nyt ole saatavilla, mutta jotakin pitäisi silti asialle tehdä, koska en halua näinkään tuntea loppuelämääni. Mutta mitä?

Mikä auttaisi minua juuri tässä tilanteessa? Mitä tarvitsen voidakseni hyvin? Onko jotain, miten itse voin vaikuttaa arkeeni ja tilanteeseeni? Kuinka voisin löytää jonkun toisen ihmisen tai ihmisiä, jotka ymmärtäisivät, mitä koen ja osaisivat olla tukenani tässä?

Valmiita vastauksia on usein vain vähän eikä ole olemassa vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Noista kysymyksistä on kuitenkin hyvä lähteä liikkeelle. Sen tunteminen, mitä oikeastaan tavoitteleekaan ja miksi on muutoksen aikaansaamisen kannalta avainasemassa.

Kesä on tosi vaikeaa aikaa monille. Miten me voisimme auttaa sinua jaksamaan taas läpi yhden kesän?

Tukea kesän yksinäisiin hetkiin:

  • Tutustu opiskelijoiden kanssa yhdessä kehitettyyn Apua yksinäisyyteen -verkkotyökaluun.
    Vaikka verkkotyökalu ei korvaa toisen ihmisen läsnäoloa, voi sieltä löytää kuitenkin merkityksellisiä sisältöjä, jotka voivat auttaa kestämään vaikeita hetkiä kesällä. Kenties muiden opiskelijoiden omiin kokemuksiin tutustuminen auttaisi? Tai jonkin uudenlaisen asian kokeilu omassa arjessa jonkin harjoitteen avulla?
  • Ilmoittaudu jo valmiiksi alkusyksystä starttaaviin Yksinäisyyttä ryhmissä -vertaisryhmiin, joissa pääset kuulemaan ja jakamaan ajatuksia muiden yksinäisyyttä kokevien opiskelijoiden kanssa. Tieto tulevasta mahdollisuudesta vertaisuuden kokemuksiin toivottavasti auttaa kannattelemaan läpi raastavien yksinäisyyshetkien? Ilmoittautuminen syksyn ryhmiin alkaa jo kesäkuun aikana.
  • Varaa itsellesi aika kahdenkeskiseen keskustelutukeen koulutetun ammattilaisen kanssa. Palvelua on saatavilla ympäri vuoden – myös kesällä. Ehkä voit saada helpotusta yksinäisyyden kokemuksiin jo kesän aikana kahdenkeskistä keskusteluista koulutetun ammattilaisen kanssa?
    Olet tärkeä ja merkityksellinen. Yritä jaksaa uskoa siihen. Mahdollisuus jaettuihin kokemuksiin – myös yhdessä jaettuihin jätskeihin – on olemassa. Myös sinulle.

Annina Lindberg
Kirjoittaja on innokas pelien pelaaja, joka hurahtaa niin kotikeittiössä pelattavista Trivial Pursuit -hetkistä kuin jo muodista menneen Pokémon Go -pelin saalistamisreissuista. Kilpailuvietin lisäksi on empaattinen kanssakulkija, joka toivoo, että ihmiset kiinnittäisivät enemmän huomiota asioihin, jotka heitä yhdistävät kuin erottavat. Toimii hankepäällikkönä Yksinäisyystyö korkeakouluissa -hankkeessa.