Platonisen läheisyyden puolesta!

14.2.2025

“There is no happiness like that of being loved by your fellow creatures, and feeling that your presence is an addition to their comfort.” — Charlotte Brontë, "Jane Eyre"

Ystävänpäivä. Aika vuodesta, kun kaupat täyttyvät vaaleanpunaisesta krääsästä ja sydämistä. Suomalainen ystävänpäivän juhlinta on valunut nopealla vauhdilla kohti amerikkalaista Valentine’s Day -juhlaperinnettä. Ystävyyden ja muiden platonisten suhteiden sijasta keskiöön nousevat romanttiset suhteet, romantiikka ja romanttinen rakkaus. Opiskelijaelämässäkin huomio saattaa kääntyä helposti romantiikan etsintään erilaisten tapahtumien muodossa, joissa omasta parisuhdestatuksesta ja romanssitoiveista viestitään esimerkiksi tiettyihin väreihin pukeutumisen kautta.

Eipä siinä mitään vikaa, ellei yhteiskuntamme olisi jo äärimmäisen romanssi- ja parisuhdekeskeinen. Parisuhdekeskeisyydellä viittaan samaan ilmiöön, kuin filosofian professori Elisabeth Brake termillään amatonormatiivisuus. Amatonormatiivisuus tarkoittaa romanttisten suhteiden keskittämistä elämän ykkösprioriteeteiksi sekä romanttisen rakkauden ensisijaistamista niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla. Amatonormatiivisessa yhteiskunnassa kaikkien kuuluisi haluta romanttisia suhteita, muuten elämää pidetään vaillinaisena ja tyhjänä.

Parisuhdekeskeisyyteen ja amatonormatiivisuuteen linkittyy voimakas monogamianormi. Monogamia viittaa tilanteeseen, jossa romanttis-seksuaalisia suhteita on vain yksi kerrallaan. Usein tämä tarkoittaa myös, että saman yhden ihmisen kanssa jaetaan koti, osa taloudesta, avioidutaan sekä ainakin suunnitellaan perhe-elämää esimerkiksi yhteisten lapsien muodossa. Parisuhdeliukuportaissa romanttis-seksuaalisten suhteiden kun odotetaan etenevän tietyllä kaavalla, joka alkaa tapailusta ja päättyy avioliittoon sekä perheellistymiseen. Lapsien tullessa mukaan kuvioihin voidaan puhua ydinperheestä, jossa on kaksi romanttis-seksuaalisessa parisuhteessa olevaa juridista vanhempaa sekä lapsi/lapsia. Monogamianormissa yksiavioiset parisuhteet ja ydinperheet muodostavat yhteiskunnan perusyksiköt, joille palvelut sekä lainsäädäntö perheistä periytymiseen on suunniteltu. Opiskelijoidenkin toivotaan ja odotetaan muodostavan tällaisia perusyksiköitä ja nuoria aikuisia halutaan inspiroida lisääntymään rivakammalla tahdilla. Olette varmasti kuulleet synnytystalkoista.

Mitäs sitten, kun omat kokemukset, toiveet ja halut eivät vastaa monogaamista ydinperhemallia? Jos kumppaneita on useampi? Tai ei kaipaa elämäänsä romanttisia ja/tai seksuaalisia suhteita ollenkaan? Jos intiimiys tai seksin harrastamisen mahdollisuus ei olekaan rajattu ainoastaan yhteen ihmiseen? Entä jos lapsella onkin kolme, neljä, viisi vanhempaa? Tai kun rakkaan elämänkumppanin kanssa ei jaeta kotia, olla rakastuneita tai avioiduta? Jos elämän tärkeimmät ihmissuhteet ovatkin verisuvun sijasta ystävät, valittu perhe? Yhteiskunnan amatonormatiivisuus, monogamianormi ja ydinperhekeskeisyys aiheuttavat helposti näkymättömyyden, ulkopuolisuuden ja huonommuuden tunteita niille, joiden suhteet, elämäntilanteet, kokemukset ja identiteetit eivät sovi näihin normeihin. Tämä voi vaikuttaa kuormittavasti mielenterveyteen sekä lisätä vähemmistöstressin kokemuksia, jos asiaan liittyy esimerkiksi oman identiteetin tai läheisten suhteiden piilottelua ja syrjinnän pelkoa.

Monogamia-, ydinperhe- ja parisuhdenormien ulkopuolelle ja raja-alueille asettuu laaja joukko ihmisiä suhteineen ja yhteisöineen – platoniset elämänkumppanit, polypallot, kolmikunnat, apilaperheet, valitut perheet, kämppikset ja monet muut esimerkit edustavat ihmissuhteiden ja olemisen tapojen laajaa kirjoa, jossa romantiikka voi näkyä eri tavoin tai olla näkymättä osana suhteita. Erilaiset suhdemuodot koskettavat myös opiskelijoita sekä heidän läheisiään. Monenlaiset elämäntilanteet, suhde- ja asumisjärjestelyt ovat korkeakouluopiskelijoille aivan tavallisia, kuten kaikille muillekin. Jokainen saakin itse määritellä omat ihmissuhteensa ja niiden sisällön. Tärkeintä on suostumuksellisuus ja yhteinen neuvottelu; mitä tahdomme ihmissuhteeseen kuuluvan? Mitä asioita toivomme toisiltamme? Intiimiys, yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat, läheisyys, hellyys, rakkaudellisuus ja arjen, talouden, tunteiden, tärkeiden hetkien, tuen ja vastuiden jakaminen eivät rajaudu parisuhteeseen tai romanttisiin suhteisiin, ellei niin itse tahdo.

Suhteiden moninaisuuden arvostaminen perustuu jokaisen ihmissuhteen ainutlaatuisuuden tunnustamiselle. Jokaisella ihmissuhteella ja ihmisellä on oma paikkansa ja tarkoituksensa. Yksi romanttinen suhde ei myöskään korvaa kaikkia muita ihmissuhteita, ja tällainen oletus on suuri taakka asettaa yhden ihmisen harteille. Vaikka valitsisikin järjestää elämänsä yllä listattujen normien mukaisesti, on tärkeää muistaa kaikenlaisten suhteiden arvo omassa elämässä; läheiset ystävät, hyvät perhesuhteet, kaveriporukat, mukavat kollegat, harrastustoverit, vertaisyhteisöt ja muut arjen ihmissuhteet eivät ole itsestäänselvyyksiä. Ne vaativat vaalimista ja ylläpitoa, kukin omalla tavallaan.

Mielestäni sen vuoksi on tärkeää ystävänpäivänä muistaa myös platonisia suhteita ja kaikenlaisia rakkaita kaiken parisuhteenpinkin hötön keskellä.