Syyllisyys

Jutun tiivistelmä

  • Syyllisyyden ja häpeän ero: Syyllisyys liittyy tekoon ja siihen, että tuntee toimineensa väärin, kun taas häpeä kohdistuu omaan minuuteen ja on kokemus epäonnistuneisuudesta kokonaisuutena.

  • Terveen ja liiallisen syyllisyyden erottaminen: Terve syyllisyys auttaa korjaamaan käyttäytymistä ja ehkäisee väärintekemistä, mutta liiallinen syyllisyys voi viedä energiaa ja rajoittaa elämää jatkuvalla riittämättömyyden tunteella.

  • Liiallisen syyllisyyden taustatekijöitä: Hylkäämiskokemukset, rakkaudeton lapsuus ja kasvatuksen malli voivat altistaa jatkuvalle syyllisyydelle ja tunteelle omasta arvottomuudesta.

  • Keinoja käsitellä liiallista syyllisyyttä: Hyväksyvällä asenteella, myötätunnolla itseä kohtaan sekä irrottautumalla ylivastuullisuudesta voi vähitellen oppia lievittämään syyllisyyden taakkaa – tarvittaessa apua voi saada myös läheisiltä tai terapiasta.

Lue juttu tarkemmin alta:

Liiallinen syyllisyys rajoittaa elämää

Syyllisyys on tunne, joka kertoo siitä, että on toiminut väärin toista ihmistä tai itseään kohtaan. On tervettä tuntea syyllisyyttä silloin, kun kokee toimineensa toisin kuin olisi pitänyt, eikä ole kantanut vastuutaan.

Joskus sekoitamme syyllisyyden häpeään, vaikka niiden synty ja vaikutukset ovat erilaisia. Syyllisyyden ja häpeän tunteita kannattaakin opetella erottelemaan, sillä niiden taakasta vapautuu eri keinoin.

Näin erotat syyllisyyden häpeästä:

  • Kyse on syyllisyydestä, kun jokin teko, aikomus tai tekemättä jättäminen on syy negatiiviseen suhtautumiseen itseesi. Saatat ajatella itsestäsi negatiivisesti, mutta nimenomaan suhteessa johonkin tekoon, ilman että tuomitsisit itsesi epäonnistuneena ihmisenä.
  • Kyse on häpeästä, kun koet koko minuuteesi epäonnistuneeksi ja huonoksi – vaikka kyse olisikin ollut vain yksittäisestä tapahtumasta. Häpeä leimaa ja arvottaa kokonaisvaltaisesti perustuen siihen, että koet olevasi vääränlainen ja riittämätön.

Erotatko terveen syyllisyyden liiallisesta?

Tunne syyllisyydestä syntyy, kun on toiminut vastoin sitä, mikä on itselle tärkeää ja arvokasta, esimerkiksi, kun:

  • rikkoo normeja, sääntöjä tai itselle tärkeitä käytöstapoja, tai
  • toimii vastoin omia moraalisia periaatteitaan tai eettisiä arvojaan

Tietty määrä tervettä syyllisyyttä on hyvä asia. Ilman sitä voi olla vaikeaa tunnistaa ja korjata omaa käyttäytymistään. Lisäksi syyllisyyden tunne estää jo etukäteen toimimasta väärin. Eli kun on kokenut syyllisyyttä, osaa varoa paremmin itsekästä, välinpitämätöntä tai aggressiivista käyttäytymistä.

Onkin tarkoituksenmukaista tuntea syyllisyyttä silloin, kun se estää vahingoittamasta muita ja toimimasta yhteiskunnan tai omien arvojen vastaisesti. Joskus voi kuitenkin kokea syyllisyyttä liikaa.

Syyllisyys on liiallista silloin, kun

  • se on läsnä koko ajan
  • miettii jatkuvasti sitä, mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä
  • on jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta

Liiallinen syyllisyys rajoittaa elämää ja vie paljon energiaa. Sitä ei laukaise väärä teko, vaan tunne huonommuudesta ja riittämättömyydestä. Taustalla voi olla esimerkiksi:

  • hylätyksi tulemisen kokemuksia
  • rakkaudeton lapsuus
  • se, että on joutunut liian nuorena kantamaan vastuuta omasta ja läheisten elämästä
  • kasvuympäristö, jossa ei ole tuettu ja sallittu vihan tunteiden ilmaisua
  • vanhempien syyllistävä ja mitätöivä kasvatustapa
  • epätasa-arvo parisuhteessa

Myös sairastuminen, joutuminen onnettomuuteen tai väkivallan kohteeksi voi luoda liiallista syyllisyyttä.

Kun kokee liikaa syyllisyyttä, voi

  • kantaa syyllisyyttä muiden teoista, tunteista ja jopa tuntemattomien kohtalosta
  • kokea olevansa jotenkin yleismaailmallisesti syyllinen kaikkeen toisten pahaan oloon
  • Liiallisesta syyllisyydestä ei pääse irti pyytämällä anteeksi

Liialliseen syyllisyyteen liittyvä anteeksipyyntö voi vahvistaa huonommuuden ja arvottomuuden tunteita. Liiallisesta syyllisyydestä irti pääsemiseksi täytyy työstää omia arvottomuuden, huonouden ja häpeän tunteitaan. Siinä auttaa, kun tunnistaa ja tunnustaa omat tunteensa hyväksyvästi, ja on myötätuntoinen itselleen.

On tärkeää opetella luopumaan ylivastuullisuudesta ja täydellisyyden tavoittelusta. On myös hyvä pysähtyä miettimään, onko itse oikeasti syyllinen tapahtuneeseen – riippuiko kaikki todella itsestä.

Jos syyllistyminen on voimakasta, siitä voi olla vaikeaa päästä irti. Tällöin apua voi saada läheisiltä, vertaistukiryhmistä ja terapiasta.

Lue lisää

Nyyti ry

Ulkopuoliset lähteet