Syksyllä 2016 minä uuvuin. Opiskelin fuksisyksynäni 2015 hädin tuskin Kelan minimin puitteissa, koska jouduin keskeyttämään yhden sivuaineen. Ahdisti, että Kela alkaisi periä tukia takaisin. Opiskelin lisää. Kesän aikana läpäisin virkamiesruotsin ja tentin kokonaan uuden sivuaineen alkusyksyyn mennessä. Syysopinnot ja kolme muuta sivuainetta rullasivat niin viikonloppuina, lähiopetuksena kuin verkossakin. Poltin itseni loppuun. Rankan opiskelusyksyn lisäksi kävin vielä osa-aikatyössä kahdesta kolmeen päivään viikossa.
Huomasin, etten ottanut lainkaan lomaa itselleni. Keväästä syksyyn olin kiinni opinnoissa. Ennen joulua minulla todettiin lievä masennus. Näin perhettä ja ystäviä. Vietimme joulun erossa poikaystävästäni kanssa ja olin itkuherkkä. Hoidin kissaa ja kävin ulkoilemassa. Hymyilin ja nauroin, otin itsestäni kuvia ja huomasin näyttäväni yhtä väsyneeltä kuin minusta tuntui.
En voinut hyvin.
Tänä keväänä, vaikka opintoja on paljon ollutkin, olen ottanut itselleni sopivasti vapaapäiviä. Olen huomannut olevani helposti stressaantuvaa tyyppiä. Stressin ja työmäärän ei kuitenkaan saa antaa polttaa itseään loppuun.
Aina täytyy löytää itsellensä aikaa.
Vastaa