Pimeimmälläkin hetkellä. Toivon sinun tietävän.
Olevasi puro.
Vuoroin villin myrskyisästi, vuoroin tyynen virtaavasti eteenpäin soljuva puro, joka elämän kauneudesta särkyvällä äänellään laulaa lauluaan, siitä mitä on olla.
Etsii lohtunsa taivaan alati vaihtuvista sävyistä. Auringon, kuun ja tähtien tanssista. Lehtien tipahtelusta. Uusien silmujen synnystä. Uiskentelevien olentojen räpiköinnistä. Jään sulamisen räsähtelystä. Ajasta, joka elää ja hengittää.
Ja ennen kaikkea.
Löytää merkityksen. Juuri niistä pienistä, ympäröivistä hetkistään. Suloisen narskuvista sattumista, joiden keveys voi olla vain rakkautta.
*****
Tämä runo on julkaistu osana Opiskelijoiden mielenterveyspäivän kampanjaa 7.-14.4.2022. Kampanjan teemana on myötätunto.
Vastaa