Olin varma, etten tutustuisi uusiin ihmisiin pitkään aikaan nyt. Asiat olivat liian epävarmoja nyt. Kampukselle ei ollut paluuta todennäköisesti vielä pitkiin aikoihin. Minulla oli ollut tavoitteena lukuvuoden aikana tutustua uusiin ihmisiin, sillä kaipasin sellaisia kohtaamisia. Koronapandemia oli kuitenkin kevään aikana myllertänyt myös opiskelija-arjen täysin. Pelkäsin eristäytyväni muista sosiaalisesti. Minulla oli joitain kavereita, mutta emme olleet enää niin läheisiä.
Monesti olin siis yksin myös ajatuksineni. Itselleni etäyhteyden pitäminen ihmisiin oli jo entuudestaan tuttua, mutta mitä tehdä, jos halusikin löytää näin poikkeusaikana uusia merkityksellisiä ihmisiä elämäänsä, jotka ymmärtäisivät?
Opiskelijoiden suosimaa Jodelia olin paljon aiemminkin käyttänyt, mutta koronakevään aikana sen merkitys korostui minulle erityisesti siinä mielessä, että minä ihan oikeasti myös tutustuin uusiin ihmisiin – tai ainakin sain vertaistukea sen kautta.
Sosiaaliset kontaktini livenä olivat kuihtuneet, mutta Jodel antoi minulle mahdollisuuden kuulla ihmisistä, tulla taas nähdyksi ja kuulluksi. Kesän aikana myös tapasin osan ihmisistä, joihin olin verkon kautta tutustunut. Osa oli opiskelijoita kuten minä, ja elivät etäopiskelun arkea. Kokivat yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta, koska ei ollut enää samalla tavalla niin kiinteää yhteisöä opintojen kautta. Kohtasin verkon kautta ihmisiä, jotka eivät todennäköisesti edes muualla tulisi minua vastaan. Kaikki eivät opiskelleet samassa paikassa kuin minä, osa oli jo opinnoista valmistunutkin. Eräs kertoi minulle juuri hieman ennen koronan leviämistä valmistuneensa ammattiin, mutta jääneensä ilman oman alan työtä ja teki siksi nyt muuta. Ymmärsin, että monen arki oli mennyt nyt aivan toisin kuin oli aiemmin mahdollisesti suunnitellut.
Sain kuulla eri ihmisistä ja olin tästä todella kiitollinen. Oivalsin, etten ollut yksin. Löysin yllättävän toisenlaisistakin asioista kiinnostuneiden ihmisten kautta jotain samaistuttavaa. Sillä ei ollut niin väliä, mistä tulimme, tai mikä oli opiskelualamme. Ei oikeastaan edes tarvinnut olla opiskelija. Yhteistä puhuttavaa löytyi silti. Osalla omat opiskeluajat olivat jo takanapäin. Silti tunsin tulevani ymmärretyksi. Olimme kaikki pohjimmiltaan kuitenkin päätyneet Jodeliin, koska kaipasimme merkityksellisiä kohtaamisia muiden kanssa – mikä ei ollut itsestäänselvyys näinä aikoina kunkin vetäytyessä kotioloihin.
Se, mitä haluan sanoa tällä kaikella liittyy siihen, että yksin ei tarvitse jäädä. Vaikka nyt tapahtumia rajoitetaankin ja opintojen kautta mahdollisuudet tutustua saattavat olla rajatummat, niin meillä on silti verkko. Yhteisöllisyys ja merkitykselliset kohtaamiset voivat löytyä myös verkon kautta. Fyysisesti etäällä oleminen ei tarkoita sitä, että ei voisi muuta kautta muodostaan uusia sosiaalisia suhteita ja löytää jopa uusia kavereita.
Tunsin kiitollisuutta edelleen kaikkia niitä kohtaan, joilta olin saanut kuulla ystävällisiä sanoja. Olin kiitollinen ymmärryksestä erikoisessa ajassa, jota elimme. Ihmiset riippumatta siitä, olivatko edes enää opiskelijoita, olivat kannustaneet minua ja minä heitä. Uusi ihminen elämään voi löytyä nyt tai huomenna. Oikeastaan milloin vain. Riittää, että on valmis kohtamaan ja kuuntelemaan. Siihen mukaan vielä uskallus kohdata verkossa. Ei ole aina helppo tehdä aloitetta ja kysyä: ”Tutustutaanko?” Joskus se kuitenkin kannattaa. Voi yllättyä ja mikä parhainta saada ehkä ymmärrystä, jota ei muualta välttämättä saisi.
Kiitos siis toisensa kohtaaville, olette ihania!
Vastaa