Nähdyksi tulemisen kaipuusta ydinminään

Olen tehnyt laulun, jonka nimi on Nyyti. Huomasin, että on olemassa samanniminen yhdistys. Haluan kertoa tarinan lauluni takana. Palaan siinä nuoruuteeni 90-luvulla. Löysin silloin kirjastosta kasetin, jossa oli mielettömän surullinen kappale nimeltä “Kuka lohduttaisi Nyytiä?”

Kappale on niin surullinen, että sitä oli miltei mahdotonta kuunnella.

Pärjäävän kuoreni sisällä koin itsekin suurta surua. Nyytin hahmossa kuvattu surumielisyys oli oman tuskani päälle liikaa. Se jätti vahvan tunnemuiston.

Halusin tulla nähdyksi ja kuulluksi, kuten kuka hyvänsä meistä, mutta se oli vaikeaa. En yksinkertaisesti tiennyt kuka olen. Seitsemännen luokan alkaessa tuntui, ettei kukaan enää tiennyt, onko lintu vai kala. Muut tuntuivat kuitenkin löytäneen alkaneeseen välitilaan jonkinlaisen kuoren, jonka pukea ylleen. Minulla ei ollut keinovalikoimassa tuollaista kuorta.

Koitin leijua pois. Olin uneksija. Nuoruuden kuvista heijastuu ihminen, jota on vaikeaa tavoittaa.

Olin niin höttöinen, että minuun ei saanut kontaktia. Myöhemmin olen rynnistänyt ulos kaikista minua kahlinneista rooleista. Muumien Ninnin tavoin olen tullut näkyväksi ja saanut ääneni kuuluviin vasta, kun opin tunnistamaan rajani. Siihen tarvittiin vihaa.

Sanotaan, että ellei lapsi saa huomiota hyvällä, hän hakee sitä pahalla. Lahjakkaan lapsen syndrooma on siinä, ettei hän hae huomiota välttämättä kummallakaan tavalla.

Monen kaltaiseni tavoin minäkin onnistuin haihtumaan savuna ilmaan. Samalla kävin vieraaksi myös itselleni. Onnistuin kätkemään kaipuuni tulla huomatuksi ja päästä sisäpiiriin. Valitettavasti ongelma jatkui lukiossa ja yliopistossa. Eikä se rajoittunut opiskeluelämään. Olin ulkopuolinen myös suhteessa vanhempiini. Laulussa tunnustan syvimmän kaipuuni päästä oikeaan kotiini.

“Innostukseni, lintuni! Vie mut oikeaan kotiini.”

Biisissä kutsutaan avuksi lintua. Viittaan linnulla syvimpään luonteenpiirteeseen, joka on innostus. Nimittäin kaiken Nyytimäisen suremisen alla minussa kuplii ilo. Pyydän, että lintu tulisi ja veisi inspiraatioon, oikeaan kotiini. Siellä keijut viettävät teehetkeään tanssien ja laulaen Ave Mariaa.

Innostus antaa siivet. Siivet vievät kohti ydinminää. Ytimessä ollessa kukaan ei ole outo, vaan voi vapaasti tarttua idearikkaisiin hetkiin.

Kuuntele Mari-P:n Nyyti-laulu Spotifysta.

Kuuntele Mari-P:n Nyyti-laulu ja katso musiikkivideo YouTubesta.