Olen pitänyt itseäni aina parisuhdeihmisenä. Aloin seurustella ensi kerran vakavasti 16-vuotiaana ensimmäisen tyttöystäväni kanssa ja kaverit sekä perhe olivat sitä mieltä, että parisuhteeni olivat aina täydellisiä ja meant-to-be. Siltä minustakin tuntui. Jostain syystä ne eivät kuitenkaan kestäneet muutoksia elämässä kuten armeijaa ja toiselle paikkakunnalle muuttamista. Ne hajosivat niihin asioihin, mihin suurin osa parisuhteista tuntuu hajoavan – elämän suuriin muutoksiin.
Koska olin suurimman osan teini-ikänuoruudestani ollut parisuhteessa, en osannut olla aluksi yksin. Tämä oli hassua, koska olin aina viihtynyt hyvin yksin. Viihdyin yksin, kun olin parisuhteessa, koska silloin yksin oleminen oli valinta, ei normipäivä. Kun huomaa, että suurin osa kavereista on parisuhteessa ja on ainoita sinkkuja kaveripiirissä, yksinäisyys tuntuu yhtäkkiä pahalta, vaikka haluaisi olla yksin. Tiedät, että olet aidosti yksin.
Joku viisas sanoi joskus, että voit olla vapaa tai sinulla voi olla sisäinen rauha – mutta molempia sinulla ei voi olla.
Noin puoli vuotta siitä, kun erosin 23-vuotiaana viimeisimmästä tyttöystävästäni, maailma alkoi näyttää erilaiselta. Harrastuksia, projekteja ja kavereita tuli koko ajan lisää arjen, koulun ja töiden ohelle. Aluksi täytin kalenterin, koska halusin olla koko ajan tekemässä jotain, ettei ajatukseni eksyisi eroon ja suruun. Pian kuitenkin huomasin, että aloin nauttia elämästäni juuri sellaisena, kun se oli.
Vapaus. Se on yksittäinen suurin klisee mikä kuuluu sinkkuuteen. Se on myös sana, joka sitä parhaiten kuvaa. Joku viisas sanoi joskus, että voit olla vapaa tai sinulla voi olla sisäinen rauha – mutta molempia sinulla ei voi olla. Allekirjoitan väitteen. Uskon, että ihminen on luotu elämään toisen ihmisen kanssa parisuhteessa, mutta panostus parisuhteeseen on aina pois jostain muualta elämästä. En usko, että elämässä voi saada kaikkea kerralla. Parisuhteessa sinulla on aina joku, kehen voit tukeutua, mutta sinun pitää myös olla aina saatavilla.
Sinkkuna voin keskittyä asioihin, jotka kiinnostavat vain minua, voin kuunnella outoa musiikkia josta vain minä pidän ja voin olla aidosti oma itseni tilanteessa kuin tilanteessa. Parisuhteessa olet aina osa isompaa kokonaisuutta ja vastuussa omista teoistasi myös toiselle. Itsensä kanssa ei tarvitse tehdä kompromisseja. Kun energiani on nollassa rankan päivän jälkeen, en ole velvoitettu myötäelämään toisen elämää. Saan olla terveen itsekäs.
Sinkkuus pakottaa aina etsimään itsensä ja se on henkisesti raskaampaa kuin uskalletaan myöntää.
Mitä kauemmin olen ollut sinkku, sitä vieraammalta ajatus parisuhteesta on alkanut tuntua. Olen tasaisesti onnellisempi kuin koskaan parisuhteessa (parisuhteen alkuihastusaikaa ei voida laskea), ja se tunne syntyy vapaudesta. Vaikka usein sanotaan, että ihanteellisessa parisuhteessa henkilöt hyväksyvät toisensa sellaisina kuin ovat, ei se todellisuudessa koskaan niin mene. Henkilöt muokkaavat toisiaan ja itseään huomaamattaan. Näen tätä useasti kavereissani, jotka vaihtavat nopeasti parisuhteesta toiseen ja etsivät uutta suhdetta lähes maanisesti eron jälkeen. He eivät tunne olevansa täysiä ilman parisuhdetta, koska ovat aina määritelleet itsensä osana parisuhdetta.
Tiedän miltä tuntuu, kun eron jälkeen tippuu tyhjän päälle, koska et suhteen jälkeen välttämättä enää tunnista itseäsi. Ennen asiat olivat ”meidän” juttuja, nyt ne ovat vain ”minun” juttuja. Oliko mikään meidän jutuista oikeasti minun? Sinkkuus pakottaa aina etsimään itsensä ja se on henkisesti raskaampaa kuin uskalletaan myöntää. Uskon, että tämän takia uuden parisuhteen etsiminen onkin monelle henkisesti helpompi vaihtoehto.
Olen nyt 25-vuotias ja ollut sinkku kaksi vuotta. Olen kaikesta huolimatta romantikko ja haluan aikanaan perheen ja lapsia. Mutta sitä ennen haluan olla aivan varma, että tunnen itseni tarpeeksi hyvin, koska vain silloin voin olla varma siitä mitä haluan myös parisuhteelta ja mitä annettavaa minulla on kumppanilleni. Haluan myös varmistaa, että elämäni on sellaisessa tilanteessa, että minulla on aikaa panostaa parisuhteeseeni. Tällä hetkellä haluan panostaa vielä kaiken itseeni ja nauttia siitä, että voin nukkua keskellä sänkyäni X-asennossa.
Kirjoitus on Puhutaan sinkkuudesta -kampanjan satoa. Kampanja järjestettiin yhteistyössä Väestöliiton kanssa keväällä 2016.
Vastaa