Anonyymin tarina
Lähes kaksi vuotta sitten sain ensimmäisen paniikkikohtaukseni aivan yllättäen. En ymmärtänyt, mistä oli kyse, ja lakaisin kaiken maton alle yrittäen jatkaa normaalia elämää.
Pian ymmärsin, ettei se onnistunut. Kohtauksia tuli yhä useammin, mikä oli vaikeaa. En kertonut kellekään, ennen kuin vuoden kärsittyäni uskalsin ottaa yhteyttä koulupsykologiin.
Miksen hakenut apua aiemmin? Mielessäni pyöri ajatuksia siitä, että ”ongelmani eivät ole riittävän suuria”, ”muilla menee huonommin”, ”en halua vaivata ketään” jne.
Tiedän, että monet ajattelevat samoin eivätkä siksi uskalla hakea apua, mutta hakekaa silti. Se on ehdottomasti paras tekemäni päätös! Tiedän, ettei se ole helppoa, mutta lopputulos on sen arvoinen.
Uskalla hakea apua, puhu ystävän tai perheenjäsenen kanssa, kerro siitä kelle tahansa, jottei sinun tarvitse olla yksin.
Muista kysyä ystäviltäsi ja tutuiltasi, mitä heille kuuluu – se vie vain muutaman sekunnin mutta merkitsee paljon enemmän!
Tarinan tausta
Osana #AvunArvoinen -kampanjaa keräsimmet opiskelijoiden tarinoita avun hakemisesta ja siihen liittyvistä haasteista. Julkaisimme näitä tarinoita pitkin kampanja-aikaa 12.–23.4.2021 näyttääksemme miten moninaisia kokemuksia opiskelijat ovat kohdanneet avun etsimisen polulla. Tämä tarina julkaistiin neljäntenä yhteensä seitsemästä tarinasta. Löydät muut tarinat kampanjasivuilta.
Opiskelijoiden mielenterveyspäivän #AvunArvoinen -kampanjalla halusimme kannustaa nuoria ja opiskelijoita jakamaan kokemuksiaan. Ennen kaikkea haluamme kannustaa sinua hakemaan apua, kun koet sitä tarvitsevasi.
Kun kaipaat tukea, apua on saatavilla. Tärkeintä on, ettet jää huolesi kanssa yksin. Opiskelijoille ja nuorille aikuisille apua erilaisissa elämän haasteissa tarjoavia tahoja löydät aihealueen mukaan sivuiltamme.
Vastaa