Työelämään siirtyminen – ihana vai kamala muutos

8.6.2020

Kun peruskoulu loppuu, on pohdittava mitä tekee seuraavaksi. Lähteekö lukioon vai ammatillisiin opintoihin? Keskimäärin kolmen vuoden päästä tehdään taas valintoja, lähteäkö jatko-opiskelemaan, vai siirtyykö työelämään. Nuoren siirtyessä ensimmäistä kertaa työelämään päätoimiseksi työntekijäksi, on se mielestäni yksi merkittäviä etappeja koulutuspolun varrella. Miten siirtyminen tapahtuu kaikkia palvellen, etenkin tänä keväänä kun korona on vienyt työpaikkoja ja venyttänyt osan opiskelijoiden valmistumista? Tilanne tämän vuoden valmistuneiden osalta voi näkyä vielä pitkään nuoren työuralla, ja siitä olemme olleet SAKKIssa huolissamme.

Jos pohdin omaa ja monen tutun työelämään siirtymistä, on siirtyminen tapahtunut jo amis-opintojen aikana. Koen, että työpaikalla tapahtuvan oppimisen jaksot ovat niitä paikkoja, joissa jalkaa kannattaa jättää oven väliin. Oppilaitosten ja työpaikkojen välinen yhteistyö tuo juuri sille alueelle tarvittavaa työvoimaa, siksi ammatillisen koulutuksen tarjoajien tärkeimpiä yhteistyötahoja ovat lähialueen yritykset. Itse olen valmistunut Kuopiossa tarjoilijaksi ja tein jo opintojen aikana paljon extra-tunteja vuokrafirmojen kautta. Menin paikalliseen hotellin ravintolaan työssäoppimaan neljäksi kuukaudeksi, jonka jälkeen jäin sinne töihin kevääksi ja kesäksi. Luultavasti ilman tätä kokemusta en olisi päässyt ensimmäiseen vantaalaiseen ravintolaan johon töihin hain tänne muutettuani.

Työelämään siirtyminen oli sekä ihanaa, että kamalaa. Pääosin silti ihanaa, päästä tekemään sitä mikä on mun juttu ja mitä olen opiskellut. Mutta aina näin ei ole. Siirtymisen tuomat muutokset esimerkiksi vastuussa, opiskeluhuollon muuttuminen työterveyshuolloksi, uutena tyyppinä työyhteisöön tuleminen tilanteessa, jossa välttämättä kukaan muu ei ole vertaistukena. On paljon sisäistettävää ja ymmärrettävää. Työelämään siirryttäessä on tiedettävä omat oikeutensa työpaikalla, vaikka luottamusmiesjärjestelmä työpaikalla toimisi.

Jos opintojen jälkeen jää työttömänä kotiin, esimerkiksi sopivan työpaikan puuttumisen tai heikon työnhakemisosaamisen takia, riski pidentyvälle työttömyydelle kasvaa. Nyt korona keväänä huolettaa, että työpaikkoja on valmistuneille tarjolla vähemmän kuin normaalisti, kun yrityksien omatkin työntekijät ovat mahdollisesti jopa irtisanomisuhan alla. Tottakai tämäkin on alakohtaista, mutta en olisi itsekään kuvitellut tällaista tilannetta vielä puoli vuotta sitten – saati silloin kuin aloitin ammatillisessa koulutuksessa.

Työelämään siirtymisen ei silti tarvitse pelottaa, mutta toivonkin sinulta lukija seuraavaa joka olet jo työelämässä:

Opeta, kerro ja tee kaikki mahdollinen sen eteen, että nuorella joka juuri on valmistunut ja tulee jännittyneenä työpaikalle, olisi mahdollisuudet tarttua työhön hyvin. Jos nuori ei heti osaa, älä kyseenalaista hänen osaamistaan, saati sitä, mitä hän on opiskellut. Ota hänet mahdollisimman hyvin vastaan, vaikka joskus turhauttaisikin. Sillä tämä nuori tekee vielä jonain päivänä sinun työn, kun sinä jäät jo eläkkeelle. Kun jos taas tarjoat piikittelevän, naljailevan ja “älä sinä nuori sano mitään” -kokemuksen, edistät mahdollisuutta syrjäytyä. Sinäkin olet ollut töissä ensimmäisen kerran.

#Mielelläonväliä