Yhteisöllisiä ja rakenteellisia ratkaisuja opiskelijoiden yksinäisyyden kokemuksiin

20.11.2023

Yksinäisyydestä puhuttaessa korostuvat monesti ne asiat, joihin yksilö itse voi vaikuttaa. Voi syntyä käsitys siitä, että ainoat tavat vähentää yksinäisyyttä liittyvät siihen, kuinka yksilöiden tulisi toimia arjessaan. Tämä ei suinkaan ole koko totuus. Monilla yhteiskunnallisilla, rakenteellisilla ja yhteisötason toimilla voidaan ennaltaehkäistä yksinäisyyden kokemuksia, vähentää koettua yksinäisyyttä ja lisätä yhteisöllisyyttä.

Myös opiskelijoiden yksinäisyyden vähentämisessä monilla yhteisöillä ja rakenteilla on vaikutuksensa aiheeseen vaikuttamisessa. Tärkeässä roolissa ovat moninaiset toimijat, jotka vaikuttavat opiskelijoiden arjessa.

Suomen opiskelijakuntien liiton SAMOKin Yhdenvertaisuutta korkeakouluihin -hankkeen 2021-2023 julkaisussa pohditaan yhdenvertaisuuden ja mielenterveyden liittymistä toisiinsa sekä annetaan vinkkejä korkeakouluille mielenterveyden edistämiseen ja tukemiseen.

Kuka vain opiskelija voi kokea yksinäisyyttä opiskeluaikana

Yksinäisyys koskettaa lukuisia opiskelijoita. Joka neljäs opiskelija kokee pitkittynyttä yksinäisyyttä ja yli puolella opiskelijoista on satunnaisemmin yksinäisyyden kokemuksia. Joka kolmas opiskelija ei myöskään kuuluu mihinkään opintoihinsa liittyvään ryhmään. (Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus 2022). Koronarajoitusten purku ei ole myöskään vähentänyt Suomessa koettua yksinäisyyttä, vaan yksinäisyyttä koetaan edelleen suurissa määrin ja siitä kärsivät eniten nuoret ja nuoret aikuiset (15-34 -vuotiaat). (Yksinäisyysbarometri;2023). Yksinäisyys voi koskettaa ketä tahansa opiskelijaa, mutta erityisesti yksinäisyyttä voivat kokea psyykkisesti kuormittuneet opiskelijat, nuoret naisopiskelijat (18-21 -vuotiaat), vähemmistöryhmiin kuuluvat sekä yksinasuvat opiskelijat (Parikka ym. 2022; Diehl ym. 2018; Hysing ym. 2020).

Yksinäisyys vaikuttaa merkittävällä tavalla opiskelijan fyysisen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin, jaksamiseen ja opiskelukykyyn. Yksinäisyys on yhteydessä esimerkiksi heikentyneeseen opiskelumotivaatioon, opinnoissa jaksamiseen, tiedonkäsittelyn haasteisiin, oman asiantuntijuuden kehittymiseen ja kohonneeseen opintojen keskeyttämisriskiin. Yksinäisyys on suurempi riski terveydelle kuin esimerkiksi ylipaino tai tupakointi. (esim. Baarck 2021; Cacioppo ym. 2002; Hawkley & Cacioppo, 2010; Holt-Lunstad ym. 2015; Kraav ym. 2020; Kraav ym. 2021; Bu ym. 2020; Ybarra ym. 2008; Stadtfeld ym. 2019; Lähteenoja 2010; Tinto 1996.)

Opiskelijan kokemaa yksinäisyyttä voi olla vaikea huomata päällepäin

Yksinäisyyden kokemuksissa ei ole mitään poikkeavaa tai väärää. Ne kuuluvat osaksi ihmisyyttä, siinä missä muunkinlaiset tunteet ja kokemukset. Yksinäisyyden tunne viestii yhteenkuuluvuuteen, merkityksellisyyden kokemukseen ja ihmissuhteisiin liittyvistä tarpeista, jotka eivät nykyisellään tule kohdatuksi yksilön tarvitsemalla tavalla. Jokainen kokee yksinäisyyttä jossakin kohtaa elämää. Samoin kuin kaikkien tarpeiden kohdalla, on yksinäisyydenkin kohdalla tärkeää toimia tavalla, joka auttaa pääsemään lähemmäs tarpeen täyttymistä.

Yksinäisyys ei näy päällepäin, vaan se on opiskelijan oma henkilökohtainen kokemus. Yksinäisyyttä voi kokea esimerkiksi parisuhteessa ja silloinkin, kun elämässä on ihmissuhteita tai porukan keskellä. Yksinolo onkin eri asia kuin yksinäisyys. Kukaan ei valitse itselleen yksinäisyyttä, mutta yksinolo on sellaista, jota ihan jokainen joskus kaipaa ja tarvitsee. Vaikka opiskelija viettäisi paljon aikaa yksin, se ei välttämättä tarkoita yksinäisyyttä. Toisaalta joukon ulospäinsuuntautunein, puheliain tai aktiivisin opiskelija voi ollakin eniten yksinäisyyttä kokeva.

Yhteisöllisillä ja rakenteellisilla ratkaisulla voidaan vaikuttaa opiskelijoiden yksinäisyyteen

Koska monesti et voi tietää, kuka opiskelija kokee yksinäisyyttä, käsittele asiaa julkisissa tilanteissa mieluummin koko opiskelijaryhmää tai yhteisöä koskevana ilmiönä kuin yksilöidysti. Puhu yksinäisyydestä opiskelijoiden kanssa, kerro kuinka yleistä se on ja mihin kaikkeen se voi vaikuttaa. Korosta, että yksinäisyys ei kerro epäonnistumisesta, viallisuudesta tai siitä, että olisi vääränlainen. Kannusta opiskelijoita kohtaamaan toisiaan ystävällisesti ja toisia huomioiden. Näytä esimerkkiä ja kysy opiskelijoilta mitä kuuluu, katso silmiin, hymyile ja tervehdi – pienet teot vaikuttavat moneen.

Pyri omalla toiminnallasi järjestämään opiskelijoille vertaisuuden kokemuksia osaksi opiskelupäivien olemassa olevia rakenteita: satunnaista pienryhmäjaot, hyödynnä sopivalla tavalla kahdenkeskistä- tai pienryhmätyöskentelyä, sopikaa yhteisistä pelisäännöistä, harjoitelkaa sosiaalisten taitoja yhdessä porukalla ja kannusta pyytämään vieraampia kanssaopiskelijoita mukaan lounaalle, kahville tai tenttien lukupiiriin. Huomioi opiskelijoiden moninaiset tarpeet ja elämäntilanteet mahdollisimman hyvin. Varmista yhdenvertaiset osallistumisen mahdollisuudet kaikille opiskelijoille.

Yksinäisyyttä koetaan korkeakouluissa paljon ja asiasta puhumattomuus voi vain pahentaa opiskelijoiden erillisyyden kokemusta. Moni uskoo olevansa ainoa, joka kokee yksinäisyyttä. Sillä, että validoi yksinäisyyden kokemuksen yhdeksi merkittäväksi asiaksi, joka vaikuttaa opiskelukykyyn, voi olla jo iso vaikutus.

Asiaa voi nostaa esiin monin tavoin: tuottamalla oman organisaation verkkosivuille tai sosiaalisen median kanaviin tietoa yksinäisyydestä sekä tukea tarjoavista tahoista, puhumalla aiheesta eri tilaisuuksissa ja tapahtumissa, tarjoamalla matalan kynnyksen tapoja tuoda omaa yksinäisyyden kokemusta esiin. Opiskelijoiden parissa toimiville kannattaa järjestää / pyytää koulutusta yksinäisyyden kohtaamiseen liittyvistä teemoista, jotta mahdollisimman moni opiskelijoiden parissa toimiva osaisi ottaa yksinäisyyttä sopivalla tavalla huomioon omassa toiminnassaan.

Kannusta opiskelijoita hakemaan tukea yksinäisyyden kysymyksiin oman korkeakoulun hyvinvointitoimijoilta, järjestöiltä (esimerkiksi Nyyti ry ja HelsinkiMissio) tai opiskeluterveydenhuollosta. On tärkeää, että yksinäisyyteen haetaan tukea jo varhaisessa vaiheessa, jotta yksinäisyyden kierre ei pääse syvenemään. Korkeakoulu voi olla juuri se paikka, jossa yksinäisyyden kierre ja jatkumo pysäytetään.

Tarkistuslista yksinäisyyden vähentämiseen ja yhteisöllisyyden edistämiseen:

• Vähennä yksinäisyyteen liittyvää stigmaa ja häpeää oikealla tiedolla, joka vähentää opiskelijan tuntemaa syyllisyyttä yksinäisyydestään.
• Osoita opiskelijalle, että olet kiinnostunut hänestä ja välität hänestä. Mitä kuuluu? -kysymyksen esittäminen voi riittää.
• Lisää myötätuntoa opiskeluyhteisössä vaikuttamalla vallitsevaan asenneilmapiiriin: keskustele opiskelijoiden kanssa siitä, miksi ihan jokaisen kannattaa opiskelupäivien aikana kohdata toisia ystävällisesti ja arvostavasti sekä, miksi näillä asioilla on merkitystä ihan jokaisen kannalta.
• Mahdollista vertaisuuden kokemuksia läpileikkaavasti osana opiskelupäivien rakenteita.
• Huomioi opiskelijoiden yhdenvertainen kohtelu, erilaiset elämäntilanteet, taustat ja tarpeet.
• Lisää tietoa ja puhetta aiheesta monin tavoin esimerkiksi verkkosivujen, sosiaalisen median tai tilaisuuksien ja tapahtumien kautta.
• Vahvista osaamistasi yksinäisyyden kohtaamisessa osana omaa toimintaasi ja kannusta muita toimijoita myös lisäämään omia valmiuksiaan tarttua aiheeseen.
• Kannusta opiskelijoita hakemaan matalalla kynnyksellä tukea yksinäisyyden kysymyksiin korkeakoulujen hyvinvointihenkilöiltä, järjestöiltä (Nyyti ry, HelsinkiMissio) ja opiskeluterveydenhuollosta.