Yleistä itsetunnosta

Lue juttu tarkemmin alta:

Vastaukset kysymyksiin “Miten suhtaudut itseesi? Kuinka paljon arvostat itseäsi”, kertovat paljon siitä, millainen itsetunto sinulla on. Kun itsetunto on kunnossa, on helpompi suhtautua itseensä ja muihin lempeästi ja hyväksyvästi. Tällöin voi tunnustaa omia virheitä ja mokia, mutta silti pohjimmiltaan pitää itseään hyvänä tyyppinä.

Hyvän itsetunnon taustalla on aito itsetuntemus.

Ihminen, jolla on hyvä itsetunto:

• Omaa totuudenmukaisen minäkuvan – ihminen tunnistaa ja tietää myös heikkoutensa. Hän ei puolustele huonoa käytöstään heikkouksillaan tyyliin: “Minä olen tällainen, en voi itselleni mitään.”
• Luottaa itseensä. Itseluottamusta on, että uskaltaa ottaa vastaan haastavia tehtäviä, joista ei kenties selviä, mutta uskaltaa silti yrittää.
• Arvostaa itseään ihmisenä. Itsearvostus tarkoittaa sitä, että ei anna esimerkiksi loukata itseään.
• Pitää omaa elämäänsä arvokkaana ja ainutkertaisena.
• On itsenäinen oman elämänsä ratkaisuissa ja on riippumaton muiden mielipiteistä.
• Ei koe tarvetta loukata muita.
• Elää omaa elämäänsä niin kuin haluaa – ei sen mukaan, mitä ympäristö kulloinkin arvostaa.
• Sietää epävarmuutta, pettymyksiä ja epäonnistumisia.

Hyvä itsetunto ei ole:

• Samaa kuin itsevarma esiintyminen tai ulkoinen menestyminen.
• Pelkkää itsevarmuutta ja itsensä näkemistä ainoastaan myönteisessä valossa.
• Sosiaalista rohkeutta, sillä myös ujolla tai syrjäänvetäytyvällä ihmisellä voi olla hyvä itsetunto. Vastaavasti kaveripiirin keskipiste, äänekäs, näkyvä ja sosiaalinen ihminen voi kaiken takana kärsiä huonosta itsetunnosta. Itsetunto ei aina näy ulospäin.
• Itsekkyyttä.
• Itsensä toteuttamista toisen kustannuksella.

Itsetunto voi vaihdella elämän kuluessa. Vaikeat elämäntilanteet, kuten ero parisuhteesta, voivat laskea itsetuntoa. Myönteiset asiat ja tapahtumat puolestaan nostavat itsetuntoa. Itsetuntoa voi kuitenkin kaikissa elämänvaiheissa kehittää parempaan suuntaan. Tällöin tyytyväisyys elämään lisääntyy ja kokemus oman elämän hallinnasta vahvistuu.

Täydellistä itsetuntoa ei ole kenelläkään – eikä sellaisen tule olla edes tavoitteena. Hyvä itsetunto ei ole onnellisen elämän tae, tai sen puute merkitse, että elämä olisi huonoa. Huono itsetunto ei ole epäonnistuneen ihmisen merkki tai elämää väistämättä määrittävä asia. On aivan inhimillistä olla esimerkiksi välillä epävarma, selviääkö jostain asiasta. Toisaalta jokaisella on myös vähintäänkin rahtunen itsetuntoa.

Jos tiedostaa, että oma itsetunto ei ole kovin hyvä, tämä kannattaa ottaa huomioon ratkaisuissaan, vaikkapa pyrkimällä tietoisesti tukemaan itseään ja kannustamaan itseään ottamaan vastaan suurempia haasteita kuin mihin uskoo pystyvänsä.